Tiedekeskus Heureka

1989
thumb image
Photo: Fotark
  • PaikkakuntaVantaa
  • Valmistumisvuodet 1989
  • Vuosikymmen1980-luku
  • Lisätty valikoimaan2023
  • AikakausiHyvinvointiyhteiskunnan murros

Tiedekeskus on esimerkki uudenlaisista julkisista rakennuksista, joita 1980-luvun taloudellinen nousukausi toi mukanaan. Yleinen arkkitehtuurikilpailu Pohjoismaiden ensimmäisestä tiedekeskuksesta järjestettiin vuonna 1985, ja suunnittelutyö annettiin jaetun ensimmäisen palkinnon saaneille Mikko Heikkiselle ja Markku Komoselle. Siitä muodostui heidän ensimmäinen merkittävä rakennushankkeensa ja lähtölaukaus näyttävälle kansainväliselle uralle. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1987, ja kilpailuehdotuksen mukaan Heurekaksi nimetty tiedekeskus otettiin käyttöön kaksi vuotta myöhemmin.

Koska uudelle rakennustyypille ei ollut vakiintuneita muotoja, valitsivat Heikkinen ja Komonen lähtökohdakseen tieteen herättämät mielikuvat. He jakoivat tilaohjelman useaan geometriseen kappaleeseen, jotka leikkaavat ja lävistävät toisiaan näennäisen sattumanvaraisesti. Suorakulmaisen pilarihallin keskellä on sylinterin muotoinen keskushalli, ja siihen liittyy toisella sivulla sektorin muotoinen auditorio, pallon muotoinen elokuvateatteri ja vaihtuvien näyttelyiden kaarihalli. Vastakkaisella puolella on toimistosiipi, jonka kallistettu peililasiseinä suojaa sisätiloja pääradan melulta. Ohikiitävästä junasta nähtynä sen teräsrakenteiden väritys synnyttää illuusion näkyvän valon spektristä.

Kukin geometrisista kappaleista noudattaa omaa rakennejärjestelmäänsä ja on verhottu eri materiaaleilla, joten ne toimivat eräänlaisena rakentamisen demonstraationa. Kilpailuvaiheesta lähtien he tekivät tiivistä yhteistyötä kuvataiteilija Lauri Anttilan kanssa. Myös rakennesuunnittelija Matti Ollilalla oli huomattava vaikutus moniin teknisiin ratkaisuihin, kuten sisäänkäyntikatoksen ja keskushallin siroihin teräsrakenteisiin. Sama työryhmä suunnitteli myös Keravanjoen ylittävän Heureka-sillan.

Rakennukseen oli kilpailuehdotuksessa ajateltu kaksi sisääntuloreittiä: pohjoisesta geometrisen kivipuutarhan kautta sekä idästä pääradan ylittävää kävelysiltaa pitkin keskushallin vieritse sisääntuloaulaan. Jälkimmäinen reitti jäi kuitenkin torsoksi, kun kävelysillasta toteutettiin vain radalle kurkottava parveke. Mikko Heikkisen mukaan liikenneratkaisun innoittajana oli James Stirlingin ja Michael Wilfordin suunnittelema Staatsgalerie-taidemuseo Stuttgartissa (1984). Keskussylinterin esikuvaksi arkkitehdit ovat maininneet Gunnar Asplundin suunnitteleman Tukholman kaupunginkirjaston (1927). Näistä postmodernistisista ja klassisistista esikuvistaan huolimatta Heurekan arkkitehtuuri on pelkistetyn modernistista, ennakoiden 1990-luvun valtavirtaa.

Heurekan eteläsivulle valmistui vuonna 2016 Arkkitehtitoimisto Heikkinen-Komosen suunnittelema peilipintainen laajennus. Muuten tiedekeskus on säilynyt pitkälti alkuperäisessä asussaan.

Kristo Vesikansa

_____________
”Suomalaisen tiedekeskuksen suunnittelukilpailu”, Arkkitehtuurikilpailuja 5/1986.
Arkkitehtitoimisto Heikkinen-Komonen: ”Heureka – Suomalainen tiedekeskus”, Arkkitehti 4/1989.
Matti Ollila, Mikko Heikkinen, Markku Komonen; ”Heureka-silta”, Arkkitehti 6/1990.
Professori Mikko Heikkisen haastattelu 23.8.2023.