Suomen Kansallisteatterin pieni näyttämö

1954
thumb image
Photo: Pietinen / MFA
  • PaikkakuntaHelsinki
  • Valmistumisvuodet 1954
  • Vuosikymmen1950-luku
  • Lisätty valikoimaan1993
  • AikakausiSodanjälkeinen modernismi

Jo 1940-luvulla suunniteltiin uudentyyppisen studioteatterin rakentamista Kansallisteatterin yhteyteen. Julkista rahoitusta ei kuitenkaan saatu järjestymään, ei myöskään seuraavalla vuosikymmenellä, sillä sodanjälkeisessä tilanteessa yhteiskunnan varoja tarvittiin moneen muuhunkin tarkoitukseen. Niinpä 1950-luvun alussa teatterilaajennuksen rakentamista varten pantiin toimeen avoin varainkeräys. Rakentaminen käynnistyi 1953 ja pieni näyttämö vihittiin käyttöön jo seuraavana vuonna. Se oli tuolloin ensimmäinen sodan jälkeen Suomeen rakennettu teatteri. Valmistuminen oli merkittävä tapahtuma myös teatteritoiminnan kannalta, sillä Kansallisteatterista tuli ensimmäinen teatteri, jossa oli kaksi erillistä näyttämöä.

Pienen näyttämön rakennus sijoittuu keskelle vanhempaa rakennuskantaa muotokieleltään siitä selkeästi erottuen. Rationaalisen pelkistetty laajennusosa kuvastaa ajan lähestymistapaa täydennysrakentamiseen. Sijainti Kaisaniemen puiston laidalla antoi lähtökohtia suunnittelulle, ja puiston tekolampi otettiin sommitelman oleelliseksi osaksi. Teatterirakennuksen kuutiomainen hahmo muodostaa puiston päätteen. Puiston suunnasta katsottaessa se peittää vanhan teatterin, josta ainoastaan näyttämötorni jää näkyviin.

Julkisivun päämateriaali on tummanruskea keraaminen laatta. Laattojen värisävy vaihtelee, mikä tekee julkisivupinnasta eloisan. Ikkuna- ja oviaukkojen väliset alueet ovat valkoista lasilevyä. Myös arkadin pilareihin Sirenit suunnittelivat valkoista julkisivulasia, mutta rakentamisvaiheessa päätettiinkin materiaaliksi valita teräs. Ulko-ovet ja ikkunanpuitteet ovat saarnea. Sisäänkäynnin yläpuolinen teräsrakenteinen katos siroine vetotankoineen on hienostunut ja ainoa vähäeleisestä julkisivusta ulkoneva yksityiskohta.

Sisääntulohalli, pääporras ja ylälämpiö muodostavat tilasarjan, joka johdattaa yleisön katsomoon. Painopiste on ylälämpiössä, jonka suuren ikkunaseinän kautta avautuu laaja näkymä puistoon. Alun perin rakennukseen suunniteltiin tilat myös teatterikoulua varten. Ne sijaitsivat lämpiön yläpuolella kahdessa kerroksessa. Ravintola, satapaikkainen Teatterigrilli pienine tanssilattioineen sijoitettiin sisäänkäyntiaulan välittömään yhteyteen, muutama askelma katutason alapuolelle. Ravintolan tilat otettiin 1976 teatterin käyttöön pientä Willensauna-näyttämöä varten. Julkisivussa muutos näkyi vain vähän, ravintolan tyylikäs nimikyltti poistettiin julkisivusta ja sen ikkunat peitettiin sisäpuolelta mustilla levyillä.

 

Leena Makkonen

__________
Heiskanen, Juha & Nevala, Marja-Liisa (2007). ”Suomen kansallisteatteri”, Itkonen, Satu & Kaitavuori, Kaija (toim.). Kansalliset kulttuurilaitokset. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Mannila, Maarit (1997). Suomen Kansallisteatteri, rakennushistoriallinen inventointi (julkaisematon / unpublished).
”Kansallisteatterin talobiografia” (2000). Pakkanen, Veikko (toim./ed.). Neljä fasadia torille / Four Facades on a Square. Helsinki: Valtion taidemuseo, Kuvataiteenkeskusarkisto.
Schulman, Sari (2003). ”Arkkitehtina ajassa”. Nevala, Marja-Liisa (toim.). Suomen kansallisteatteri: Teatteritalo ennen ja nyt. Helsinki: Otava.
Siren, Kaija & Heikki (1955). ”Suomen Kansallisteatterin pieni näyttämö”. Arkkitehti 6/1955.

 

Saman suunnittelijan kohteita

Heikki Siren
1957 ja 1978