Sibelius-museo

1968
thumb image
Photo: Simo Rista / MFA
  • PaikkakuntaTurku
  • Valmistumisvuodet 1968
  • Vuosikymmen1960-luku
  • Lisätty valikoimaan2017
  • AikakausiHyvinvointivaltio ja rakennemuutos

Sibelius-museo on osa Åbo Akademin kampusta Aura-joen itärannalla, Turun tuomiokirkon lähistöllä. Woldemar Baeckman vastasi kampuksen suunnittelusta 1950-luvun puolivälistä 1970-luvun lopulle. Hän laati alueelle maankäyttösuunnitelmia sekä suunnitteli uudisrakennuksia ja historiallisten rakennusten korjauksia. Sibelius-museo rakennettiin rantakortteliin, 1830-luvun uusklassististen puu- ja kivitalojen keskelle. Baeckman sijoitti yksikerroksisen paviljonkimaisen rakennuksen korttelin keskelle, jotta se häiritsisi mahdollisimman vähän historiallista katukuvaa. Rakennuksen muotokieli ja materiaalit eivät kuitenkaan viittaa millään lailla ympäröiviin rakennuksiin. Pidättyväiset julkisivut heijastavat modulaarista rakennetta, jossa neliömuoto toistuu eri mittakaavoissa.

Baeckman kertoi suunnitelleensa rakennuksen konserttitilana käytetyn Sibelius-salin ympärille. Muuta rakennusta korkeampi sali ja sitä ympäröivät näyttely- ja aulatilat muodostavat ankaran symmetrisen kokonaisuuden, jolle ei löydy vertailukohtia sen enempää Baeckmannin omasta tuotannosta kuin suomalaisesta aikalaisarkkitehtuurista. Yhdeksi esikuvaksi voi arvella Louis Kahnin rakennuksia, joita ihailtiin Suomessa yleisesti 1960-luvulla.

Museon yhteyteen rakennettiin tilat myös Åbo Akademin musiikkitieteiden ja taidehistorian laitoksille. Baeckman sovelsi niissä samaa konseptia yksinkertaistetussa muodossa: työ- ja seminaarihuoneet reunustavat Sibelius-salin kokoista sisäpihaa, jonka alla on kattoikkunoiden valaisema luentosali. Tärkeä osa kokonaisuutta ovat sisustusarkkitehti Carin Bryggmanin suunnittelemat kalusteet ja puutarha-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijerin suunnittelemat istutukset.

Baeckman hyödynsi Sibelius-museossa monipuolisesti betonin tarjoamia ilmaisukeinoja. Kantavat rakenteet on valettu paikalla, mutta julkisivut on verhottu betonielementeillä. Niille on tunnusomaista vuorotellen pysty- ja vaakasuoraan asetettujen muottilautakenttien synnyttämä reliefi. Myös ikkunoiden edessä olevat aurinkosuojat ja pihavalaisimet on toteutettu betonielementeistä. Sisätilojen puhdasvalupinnoissa vuorottelevat lauta- ja vanerimuoteista syntyvät erilaiset tekstuurit. Sibelius-salin katto koostuu neljästä hyperbolisen paraboloidin muotoisesta betonikuoresta, joiden esikuvia olivat luultavasti meksikolaisen Félix Candelan 1950-luvulla kehittämät ”hypar-sateenvarjot”.

Sibelius-museossa ei ole tehty suuria korjauksia, joten alkuperäiset materiaalit ja yksityiskohdat ovat säilyneet hyvin. Näkyvimpiä muutoksia ovat laitostilojen ottaminen museon käyttöön, suuren istutuslaatikon poistaminen sisäpihalta ja näyttelyarkkitehtuurin uudistukset.

 

Kristo Vesikansa

__________
Ringbom, Sixten (1985). Akademiska gårdar. Arkitektur och miljöer kring Åbo Akademi. Åbo: Åbo Akademi.
Seppälä, Henriikka (2007). Sibelius-museo. Modernismia ja perinnettä. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto.
”Sibeliusmuseo” (1970). Maunula, Jarmo (toim.), Suomi rakentaa 4. Helsinki: Suomen arkkitehtiliitto.
Vesikansa, Kristo (2013). ”Woldemar Baeckman – Sibelius-museo, Turku 1968 / Sibelius Museum, Turku 1968”, Arkkitehti 4/2013.

 

Saman suunnittelijan kohteita