Kauppakorkeakoulu

1950
thumb image
Photo: Mari Mäkiö / MFA
  • PaikkakuntaHelsinki
  • Valmistumisvuodet 1950
  • Vuosikymmen1950-luku
  • Lisätty valikoimaan1993
  • AikakausiJälleenrakentamisen aika

Helsingin kauppakorkeakoulun päärakennuksen (nykyisin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun käytössä) arkkitehtuurikilpailu järjestettiin 1941, välirauhan aikana. Arkkitehtien Hugo Harmian ja Woldemar Baeckmanin voittanut ehdotus rakennettiin 1948–50 keskellä vaikeinta jälleenrakentamisen rakennusainepulaa ja säännöstelykautta. Suurin osa rakennuskustannuksista saatiin lahjoitusvaroista.

Rakennuksen tilat on ryhmitetty kiertämään pääosin tontin reunoja, vain pääsisäänkäynnin edusta on jätetty aukioksi ja istutuksille. Umpikorttelisommitelma seuraa ympäröivän Etu-Töölön kaupunkirakennetta. Rakennus erottuu kuitenkin julkisivuiltaan keltatiilisenä lähistön punatiilisistä asuintaloista. Kukin siipi on toiminnaltaan ja tilajäsentelyltään erilainen. Suuri luentosali ja juhlasali eteishalleineen ja auloineen muodostavat sisäänkäyntisivustan keskeisen tilasarjan. Kuusikerroksinen pohjoissiipi sisältää luentosaleja ja opetustiloja sekä kirjaston ylimmässä kerroksessa. Eteläsiivessä oli alun perin mm. laboratoriotiloja, jotka on muutettu toimistokäyttöön peruskorjauksessa.

Kauppakorkeakoulu on kokonaistaideteos, jossa arkkitehtuuri, sisustus, taide ja tekniset ratkaisut on nivottu yhteen. Se kertoo 1940-luvun parhaista pyrkimyksistä. Rakennus on ytimeltään funktionalististen periaatteiden mukainen, mutta yksityiskohdiltaan ja vivahteiltaan rikas. Sisustukset ja kalusteet ovat tärkeä osa rakennuksen ilmettä. Materiaalivalinnat ilmentävät tilojen arvojärjestystä. Suunnittelutyöhön oman panoksensa toivat sisustusarkkitehdit Olli Borg, Ilmari Tapiovaara ja Maija Heikinheimo, muotoilijat Kai Frank ja Paavo Tynell, sekä taiteilijat Eino Kauria ja Yrjö Rosola. Pääsisäänkäynnin julkisivulla oleva Michael Schilkinin keraaminen reliefi kuvaa kauppiaita. Rakentamisen haasteista huolimatta tuloksena oli korkeatasoinen toteutus, josta kertoo myös monien materiaalien ja yksityiskohtien säilyneisyys.

Valmistuttuaan rakennusta luonnehdittiin ”vaalean tarkoituksenmukaiseksi”; tärkeimpien tilojen seinien mäntyvaneripintoja täydensivät kalusteverhoilujen voimakkaat värit. Juhlasalissa tiivistyy koko rakennuksen henki. Sen patinoituneet vaneriverhoukset ja messinkivalaisimet luovat samalla kertaa sekä ylellisyyden että kotoisuuden tunnun tilaan. Rakennuksen suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota myös akustiikkaan, eräänä esimerkkinä juhlasalin yläikkunoiden säädettävät akustiset levyt. Salia käytettiinkin pitkään sekä konsertteihin että radiolähetysten pitopaikkana.

Kauppakorkean rakennustyö oli merkittävä hanke sodasta toipuvassa Suomessa. Se heijasti talouselämän tulevaisuuteen suuntautuneita pyrkimyksiä ja toiveita. Yksityisen rahoituksen järjestyminen pula-ajan hallitsemassa valtiossa oli siitä osoituksena.

Vuonna 1998 valmistuneessa peruskorjauksessa (Arkkitehtitoimisto Nurmela-Raimoranta-Tasa) pystyttiin hienovaraisesti säilyttämään rakennuksen olemus samalla kun teknisiä ja kuluneita kohtia uudistettiin.

 

Sirkkaliisa Jetsonen

__________
Baeckman, Woldemar & Harmia, Hugo (1950). ”Kauppakorkeakoulu”, Arkkitehti 8-9/1950.
Lindholm, Tom & Raimoranta, Kari (1999). ”Kauppakorkeakoulun päärakennuksen peruskorjaus”, Arkkitehti 2/1999.
Karhunen, Saara & Jyrämä, Annukka (2012). Genius Loci. School of Economics: Its Architecture, Design and Art. Helsinki: Aalto University School of Economics.

 

Saman suunnittelijan kohteita

Woldemar Baeckman
1968