Modernin arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön suojelu – tiedostavaa yhteisvastuuta

Monet kansainväliset kulttuuriperintöalan järjestöt ja niiden kansalliset yhdistykset ovat julkaisseet näkemyksensä 1900-luvulla rakennetun ympäristön merkityksestä ja arvoista. Docomomo Suomi Finland ry:n ensimmäinen modernin arkkitehtuurin merkkiteosten kohdevalikoima on vuodelta 1993.[1] Kansainvälinen Icomos valmisteli ns. Madridin asiakirjan 1900-luvun rakennusperinnön suojelun periaatteista vuonna 2011.[2]

Näkemystä tarvitaan. 1900-luvun jälkipuoli on meille elämän ympäristönä läheistä. Mutta miten arvostamme sitä? Otsikoissa toistuvat huolestuttavat käsitteet: homekoulut, riskirakenteet, ongelmalähiöt.[3] Yhteiskunnallinen keskustelu ja päätöksenteko edellyttävät tutkittua tietoa rakennusten historiasta sekä säilyttämisen ja korjaamisen hyvistä käytännöistä. Käsittelen tässä artikkelissa modernin rakennuskannan suojelua kulttuuriperinnön asiantuntijaviranomaisen näkökulmasta. Kirjoitus perustuu aiheen parissa tekemääni vajaan vuosikymmenen pituiseen työhön Museovirastossa.


Rakennettu hyvinvointi – teema
tutkimusten valtakunnallinen näkökulma

”Lisätään tietoa nuoresta eli 1900-luvun puolivälin jälkeen syntyneestä kulttuuriympäristöstä suojelun, tutkimuksen, restauroinnin ja käytön tarpeisiin sekä kehitetään sen arvot säilyttäviä korjausmenetelmiä.”  Näin velvoitti ympäristöministeriön johdolla laadittu toimeenpanosuunnitelma Museovirastoa sen jälkeen, kun valtioneuvosto oli päättänyt valtakunnallisesta kulttuuriympäristöstrategiasta 2014.[4]

Tehtävän toteuttamiseksi tutustuttiin muiden maiden vastaaviin hankkeisiin. Antoisa vertaistuki saatiin Museoviraston englantilaiselta sisarorganisaatiolta. English Heritage[5] (nyk. Historic England) oli julkaissut eri rakennustyypeistä ja valtakunnallisista ilmiöistä tuhteja tietopaketteja. Niissä esimerkiksi koulut, liikerakennukset, vankilat, merenrantarakennukset, autojen ja liikenteen ympäristöt käsiteltiin kunkin rakennushistorian alusta tähän päivään asti. Tutkimus valaisi koko arjesta tutun ympäristön.

Englantilaisten esimerkin innostamana Museovirastossa päädyttiin vastaavan kaltaiseen teematarkasteluun 1900-luvun jälkipuolen rakennetusta kulttuuriperinnöstä. Tuloksia päätettiin julkaista Rakennettu hyvinvointi -nimisellä verkkosivustolla.[6] Vuoteen 2020 mennessä valmistui kymmenen teematutkimusta, jotka kertovat miksi ja millaisia ympäristöjä esimerkiksi asumiseen, koulutukseen, kulttuuriin ja terveydenhuoltoon toteutettiin. Kirjoittajina on kaikkiaan 50 aiheensa asiantuntijaa.[7]

Koulurakennus.fi-sivusto jakaa tietoa koulurakennuksista kansakoulusta peruskouluun: miksi koulu on sellainen kuin se on, miten sitä voi säilyttää, miten korjata, mikä koulussa on arvokasta. Kuvakaappaus 1970-luvun koulun verkkosivusta.

 

Valtakunnallinen kokonaiskuva antaa taustaa alueelliselle työlle sekä mahdollistaa kunkin kohteen sijoittamisen osaksi laajaa kokonaisuutta ja kontekstia. Tieto tarjoaa eväitä tunnistaa ja arvioida tuttuja ja jokapäiväisiä alueita, rakennuksia ja maisemia, joihin yhä useammin kohdistuu muutospaineita. Tietoisuus syntyhistorian ja toteutuksen prosesseista sekä hyvinvointiyhteiskunnan rakentajien määrittelemistä tavoitteista tukee arvostamista.

Teematutkimusten lisäksi sivustolla jaetaan kokemuksia hyvistä käytännöistä: esimerkkejä inventoinneista,[8] rakennushistorian selvityksistä ja onnistuneista korjaushankkeista. Näin sivusto hyödyttää kulttuuriympäristötyötä, lausuntoja, inventoinnin suunnittelua ja toteutusta, rakennushistorian selvityksen tekemistä ja teettämistä, korjaushankkeisiin osallistumista sekä perustelujen ja arvojen puntarointia.


Inventoinneilla rakennukset ja niiden merkitys näkyväksi kaavoituksessa

Inventoimalla tutkitaan, kerätään, tallennetaan ja jaetaan tietoa kussakin inventointihankkeessa rajatusta alueesta tai rakennustyypistä. Inventointitiedolla kulttuuriympäristö, rakennukset ja niiden merkitys tehdään näkyväksi. Tähän tarpeeseen vastaa omalta osaltaan myös Docomomon uusin kohdevalikoima, joka esittelee 87 suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosta.

Inventoiminen on ennakoimista. Jaettu inventointitieto on tärkeä tapa avata keskustelu kohteiden arvoista. Kun kohteet ja niiden arvo tunnetaan, ne voidaan huomioida maankäytön suunnittelussa ja suojella asema- ja yleiskaavoituksessa annettavin kaavamääräyksin. Kuntien kaavoitusprosessit perustuvat maankäyttö- ja rakennuslakiin.

Rakennettu hyvinvointi -verkkosivuilla julkaistuissa inventointiesimerkeissä kerrotaan, miksi kukin inventointi on tehty, mihin ja miten inventointia on käytetty, ja mitkä ovat olleet arvottamisen tavat ja kriteerit.


Rakennusperintölaki ja ennakoiva suojelu

Arvokkainta modernia kulttuuriperintöä voidaan suojella myös erityislakien nojalla. Rakennusperinnön suojelemisesta annetulla lailla[9] on tähän mennessä suojeltu moderneja kohteita sisätiloineen vain vähän: joitakin kohteita Alvar Aallon tuotannosta ja yksittäisiä muita.

Siksi Suomesta katsottuna onkin hämmästyttävää, että Englannissa, konservatiivisena pidetyssä saarivaltiossa, modernin arkkitehtuurin suojeluun tähtäävä Listed buildings  -prosessi aloitettiin jo 1980-luvulla. English Heritagen (nyk. Historic England) vastuulla oleva listaus vastaa Suomen rakennusperintölailla suojelua.[10] Englannissa listattavaksi arvioidaan systemaattisesti kohteet, jotka ovat 30 vuotta vanhoja.  Tätä kirjoitettaessa on siis jo listattu 1980-luvun postmoderneja kohteita vuoteen 1990 asti.[11] Listatut englantilaiskohteet ovat valtakunnallisesti merkittäviä, nationally of special interest.

Thamesin eteläranta, Lontoo. Kuvassa Kansallisteatteri (Sir Denys Lasdun 1976) joka on listattu 1994. Sen naapurissa on Royal Festival Hall (London County Council Architect’s Department 1951 ja 1964, listattu 1988). Kuva: Hilkka Högström.

 

Nyttemmin myös Museovirasto on käynnistänyt vastaavaa rakennusperintölain kriteerein arvioitavien modernien kohteiden ennakoivaa suojelua. Kirkollisten rakennusten suojelusta on säännöksiä kirkkolaissa.[12] Tällä erityislailla on suojeltu yli neljäkymmentä arkkitehtuuriltaan sekä yhteiskunnallisilta ja toiminnallisilta tavoitteiltaan korkeatasoista evankelis-luterilaista kirkkoa ajanjaksolta 1917–1970.[13] Tuolloin rakennettiin kaikkiaan noin kaksisataa uutta kirkkoa.


Vastuusuojelu säilyttää arvokasta arkkitehtuuria omaehtoisesti

Kirjastojen, museoiden, konsertti- ja teatteritalojen valtakunnallinen verkosto on rakennettu 1900-luvun jälkipuolella. Nämä yhteisin varoin toteutetut julkiset rakennukset ovat paitsi kaikille avoimia kulttuuri-instituutioita, usein arkkitehtonisia kokonaistaideteoksia. Niistä vain harvalla on mitään virallista suojelustatusta.

Nykytaiteen museo Kiasma (Steven Holl 1998). Kuvassa teatterin lämpiön puoleinen sininen samettiseinä valotaskuineen. Kuva: Elisa El Harouny.

 

Silti kohteita voidaan vaalia. Senaatti-kiinteistöt onkin julkaissut arvokiinteistöstrategiastaan lähtevän ”vastuusuojelu”-käsitteen.[14] Senaatti ilmoittaa hoitavansa arvokiinteistöä yhtä huolellisesti kuin suojeltua rakennusta: ”sitä käytetään tai siihen tehdään muutoksia vain niin, että rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo säilyy.”

Samaan käytännön konkreettiseen suojeluun opastaa Alvar Aalto -säätiön julkaisema Säilyttämisen hallintasuunnitelma (SHS).[15]  SHS-opas pohjautuu Aalto ja Getty -säätiöiden yhteistyönä laatimaan julkaisuun Paimio Sanatorium Conservation Management Plan (CMP).[16] Säilyttämisen hallintasuunnitelmassa sovitaan käytön, ylläpidon ja korjaamisen periaatteista. Vastuu ulottuu kiinteistön omistajasta käyttäjiin, suunnittelijoihin ja korjaustyötä tekeviin.


Itämeren alueen yhteistyö rakennusperinnön puolesta

Suomessa tavataan painottaa rakennuskantamme poikkeuksellista nuoruutta.[17] Tilastot paljastavat, että toisen maailmansodan jälkeinen rakentaminen oli vilkasta kaikissa Itämeren alueen maissa. Oli kyse sitten läntisestä tai itäblokin poliittisesta järjestelmästä, toisen maailmansodan tuhojen jälkeen keskityttiin hyvinvointiyhteiskunnan luomiseen. Tarvittiin asuntoja, työpaikkoja, kouluja, sairaaloita, liikuntaympäristöjä. Tämän rakennusperinnön kohtalon hetket ovat käsillä joka maassa. Kriittiset asenteet kertovat yhteiskuntien arvoissa tapahtuneista nopeista muutoksista. 

Kielin yliopiston Christian Albrecht University (CAU) kampusaluetta. Taustalla yliopiston hallintotorni (Ellen Krotz 1964), oikealla osa luentosalirakennusta (Friedrich Wilhelm Kraemer, Wilhelm Neveling 1966), vasemmalla kulma yliopiston kirkkoa (Egon Eiermannin oppilaat Weidling, Weidling ja Kettner 1966). Kuva: Sirkkaliisa Jetsonen.

 

Siksi kulttuuriperintöalan julkiset organisaatiot ovat pureutuneet aikakauden rakennusperinnön kiperiin kysymyksiin myös yhdessä. Museovirasto toimii aktiivisesti 1900-luvun rakennusperinnön työryhmässä muiden Pohjoismaiden, Baltian, Puolan ja Saksan kanssa. Työryhmä on osa Itämeren alueen kulttuuriperintökomiteaa.[18]  Työryhmä järjesti 2016 Kielissä Saksassa From Postwar to Postmodernism -konferenssin. Eri maiden näkemyksiä ja kokemuksia valaisevat alustukset sekä yhteinen julkilausuma on julkaistu verkossa.[19]


Kestävä kehitys on yhteistä vastuuta

Hyvinvointia on 1900-luvun jälkipuolella tietoisesti ja konkreettisesti rakennettu: samat palvelut on haluttu taata kaikille. Pohjoismaissa saavutukset puhuttelevat. Suomessa tuona ajanjaksona rakennettiin 20 keskussairaalaa ja joka kuntaan terveyskeskus. Eliniän odote nousi 20 vuotta, lapsikuolleisuus putosi joka vuosikymmen, nyt se on pienimpiä maailmassa. Koronakriisin aika on näyttänyt ihmisten luottavan yhteiskuntaan. He uskovat, että heitä hädän hetkellä kohdellaan tasa-arvoisesti ja että heitä autetaan omalla alueella. Rakentamisella on ollut ja on yhä oleellinen rooli sosiaalisessa kestävyydessä.

Rakentaminen ja rakennussuojelu toteuttavat yhdessä päätettyjä arvoja, kulloistakin yhteiskuntapolitiikkaa.  Toimijoita olemme kaikki, kansalaiset järjestöineen yhtä hyvin kuin poliittiset päätöksentekijät. Kulttuuriympäristötietoa päätösten tueksi tarjoaa museokenttä kaupungeista maakuntiin ja Museovirastoon. Yhteiskunnan kestävä kehitys rakentuu yhteisen vastuunkannon varaan.

Artikkelin kirjoittaja Hilkka Högström on toiminut erikoistutkijana Museovirastossa. Hänen tehtäviinsä kuuluivat 1900-luvun moderni kulttuuriympäristö ja Rakennettu hyvinvointi -hanke.

 

 

Viitteet

[1] Suomen Docomomon kotisivut http://docomomo.fi/

[2] ICOMOS = International Council on Monuments and Sites toimii UNESCOn asiantuntijana historiallisten rakennusten ja alueiden suojeluasioissa.

Järjestön tieteellinen komitea julkaisi ns. Madridin asiakirjan International Scientific Committee on 20th Century Architecture, 2011.

Madridin asiakirja ”1900-luvu rakennusperinnön suojelun periaatteita” Suomen Icomosin kotisivulla https://icomos.fi/wpolku/wp-content/uploads/2019/11/Madridin-dokumentti_suomeksi-06052014-madridindokumentti_suomeksi08052014.pdf

[3] Iida Kalakoski, Uhkaavatko ongelmalähtöiset käsitteet modernia rakennusperintöä, Versus-verkkolehti 2020 https://www.versuslehti.fi/kriittinen-tila/uhkaavatko-ongelmalahtoiset-kasitteet-modernia-rakennusperintoa/

[4] Valtioneuvoston periaatepäätös kulttuuriympäristöstrategiaksi ja toimeenpanosuunnitelma 2014–2020 https://ym.fi/kulttuuriymparistot

[5] Tutustuin virkamiesvaihdossa English Heritagen suojelutyöhön 2010. En ole päivittänyt tietojani nyky-Englannista, vaan kerron kymmenen vuoden takaisista tiedoista. English Heritage on vuodesta 2015 alkaen ollut Historic England. Verkkosivut https://historicengland.org.uk/

[6] https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/rakennettu-kulttuuriymparisto/rakennettu-hyvinvointi

[7] Kirjoittajina ovat mm. museoissa työskentelevät tutkijat, kaavoittajat, korjausrakentamiseen erikoistuneet suunnittelijat, korkeakoulujen ja yliopistojen opettajat. ”Hyvinvointi-Suomen rakennusten historia koottu yhteen” -tiedote Museoviraston verkkosivuilla https://www.museovirasto.fi/fi/ajankohtaista/hyvinvointi-suomen-rakennusten-historia-koottu-yhteen

Aineisto tullaan julkaisemaan omana verkkosivustonaan osoitteessa www.rakennettuhyvinvointi.fi

[8]  Esimerkkejä ovat mm. kunnallinen teemainventointi (kunnan koulut), alueinventointi (Kouvolan keskustaajama), maakunnallinen inventointi (Keski-Suomen moderni), valtakunnallinen teemainventointi (liikuntaympäristöt).

[9] https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100498

[10] Käytän aiheesta Listed buildings suomen sanaa ”listaaminen” vuoden 2010 tilanteessa. Listausesityksen voi tehdä myös kansalainen, omistaja, järjestö jne. English Heritage arvioi kohteen arvon. Jos se päätyy suojeluesitykseen, esitys laaditaan ministeriölle. Suojelupäätöksen tekee ministeri (Secretary of State for Culture, Media and Sport).

Ajantasaiset Historic Englandin verkkosivut listaamisesta https://historicengland.org.uk/listing/the-list/about-the-list/

[11] Englannin postmodernit listatut kohteet https://historicengland.org.uk/whats-new/news/post-modern-buildings-listed/

[12] Kirkkolaki https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054

[13] Marja-Terttu Knapas, Soile Tirilä, Suomalaista kirkkoarkkitehtuuria 1917 – 1970. Museoviraston rakennushistoriallisen osaston julkaisuja 30, 2008. Julkaisu verkossa https://www.museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/Suomalaista_kirkkoarkkitehtuuria_1917-1970.pdf

Kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut kirkot on automaattisesti suojeltu kirkkolailla.

[14] Juha Lemström, ”Senaatti-kiinteistöjen arvokiinteistöt” teoksessa Valtiolle rakennettu. Näkökulmia valtion kiinteistöjen hoitoon. Olli Hakli, Aino Laine (toim.), Museovirasto 2016.

Verkkojulkaisu http://www.valtiollerakennettu.fi/

[15] Nina Heikkonen, Tommi Lindh, Jonas Malmberg (toim.), SHS-opas. Kokemuksia Paimion parantolan säilyttämisen hallintasuunnitelman laatimisesta. Alvar Aalto -säätiö 2016.

Verkkosjulkaisu https://www.alvaraalto.fi/palvelut/julkaisut/shs-opas/

[16] Paimio Sanatorium Conservation Management Plan (CMP), Alvar Aalto -säätiö 2016. Verkkojulkaisu https://www.alvaraalto.fi/palvelut/julkaisut/paimion-parantolan-sailyttamisen-hallintasuunnitelma-2016/

[17] Rakennuskannastamme lähes puolet on rakennettu 1960-1980-luvuilla. Tilastokeskuksen verkkosivut http://www.stat.fi/

[18] Itämeren alueen kulttuuriperintökomitean verkkosivut https://www.museovirasto.fi/fi/tietoa-meista/kansainvalinen-toiminta/muu-kansainvaelinen-toiminta/itameren-kulttuuriperintoyhteistyo

1900-luvun rakennusperinnön työryhmän verkkosivut http://baltic-heritage.eu/working-groups/20th-c-built-heritage/

[19] Maria Rossipal (editor), The 6th Baltic Sea Region Cultural Heritage Forum. From Postwar to Postmodern. Swedish National Heritage Board (Riksantikvarieämbetet), 2017. Verkkojulkaisu https://baltic-heritage.eu/documents/