Kaija ja Heikki Sirenin kokeellisia puurakenteita 1950- ja 1960-luvuilla

Kaija ja Heikki Sirenin aloitellessa uraansa sotien jälkeen, oli puurakenteisten talojen valmistamista tehtailla tutkittu ja kehitetty jo jonkin aikaa.[1] Pientalojen teollisen esivalmistuksen ja standardisoinnin suhteen tärkeä askel otettiin, kun talvisodan jälkeen 1940 perustettiin Puutalo Oy. Tämä 21 yrityksen perustama puutaloteollisuuden yhteistoimintaelin keskittyi teollisesti valmistettujen puutalotyyppien suunnitteluun ja markkinointiin.[2]

Sirenit olivat aktiivisesti kiinnostuneita uuden teknologian ja uusien rakennustapojen kehittämisestä. He pyrkivät pitkäjänteisesti lisäämään teollisesti valmistettavien rakennusosien käyttöä rakennuksissaan. Arkkitehdit ryhtyivät yhteistyöhön Puutalo Oy:n kanssa 1950-luvun puolivälissä. Yhteistyö jatkui pitkälle 1960-luvun puolelle ja sen tuloksena syntyi useita ennakkoluulottomia kokeiluja, jotka johtivat myös toteutuksiin. Esimerkiksi puisista julkisivuelementeistä tuli Sirenien suunnittelemien rivi- ja kerrostalojen ansiosta Puutalo Oy:n suosituin myyntiartikkeli.[3]


Kaksikerroksiset rivitalot

Ensimmäinen rakennustyyppi, jossa Sirenit kokeilivat teollisesti valmistettavien puuosien käyttöä, olivat kaksikerroksiset rivitalot. Tapiolaan 1954–1955 pystytetyt Kontiontien rivitalot aloittivat koetalojen sarjan. Ne ovat Suomessa ensimmäisiä suurelementeistä tehtyjä puutaloja. Julkisivujen puiset komponentit suunniteltiin yhdessä Puutalo Oy:n kanssa. Elementit ovat poikkeuksellisen suuria, 16 neliömetrin kokoisia. Niiden käytön mahdollisti se, että kantavat väliseinät tehtiin tiilestä ja niitä tukevat pitkittäispalkit betonista. Julkisivuelementtien lisäksi talojen puiset kattotuolit koottiin valmiiksi tehtaalla ja tuotiin työmaalle.[4]

Kontiontien rivitalon isokokoisia puisia julkisivuelementtejä siirretään nosturin avulla. Laatukuva / Arkkitehtuurimuseo.

 

Tapiolaan, Silkkiniityn pohjoispuolelle rakennetuissa Kimmeltien rivitaloissa (1955) käytettiin samoja rakennusmenetelmiä kuin Kontiontiellä vain sillä erotuksella, että kantavat väliseinät ovat tiilen sijasta betonia. Välipohjissa kokeiltiin puubetonilaattoja, joissa parrut korvasivat betoniraudat. Tämä oli oletettavasti ensimmäinen ja myös viimeinen kerta kun Sirenit kokeilivat tätä erikoista rakennetta.[5]

Pari vuotta Tapiolan rivitalojen jälkeen valmistui Herttoniemeen, Näätätie 19:ään, kaksi niin ikään kaksikerroksista rivitaloa. Myös niiden suunnittelussa oli yhteistyökumppanina Puutalo Oy. As. Oy Näätäkallion rakennuksissa käytetty puutavara sahattiin sopivan kokoisiksi osiksi ja numeroitiin tehtaalla, minkä jälkeen materiaali kuljetettiin työmaalle. Tämän nk. pre-cut-rakennustavan lisäksi Näätäkallion talojen puiset kattotuolit, ulko- ja väliseinälevyt sekä ikkunalamellit koottiin valmiiksi tehtaalla.[6]

Tapiolan rivitaloista ne poikkeavat sikäli, että Näätäkallion ensimmäisessä kerroksessa on kantavana rakenteena betonisokkelin päälle asetetut puukarmit ja portaan viereen pystytetyt pilarit, joiden ansiosta asunnon muu pinta-alan jää vapaaksi. Toisen kerroksen sisäkatto on lautaa ja yläpohjan tukirakenteena on päistään tuetut kattotuoliristikot. Julkisivuissa on käytetty pysty- ja vaakalaudoitettuja puuelementtejä.[7]

Vuonna 1960 valmistuivat vielä Kanneltie 12:n rivitalot Etelä-Kaarelaan Helsinkiin. Toimeksianto tuli suoraan myyntiyhdistys Puutalolta, joka halusi kehittää uusia rakennusmenetelmiä. Yhdistys toimitti taloihin kaikki puuosat: levyt, ovet ja ikkunat. Kantavan rungon muodostavat poikittaiset, paalutetut betoniseinät, joiden varaan asennettiin alapohjien MJ-palkit sekä vesikattoa kannattavat vanerirunkoiset naulapalkit.[8] Sisäkattopintana ja väliseinien päällysteenä käytettiin lastulevyä, kylpyhuoneissa laminaattipäällysteisenä. Puiset julkisivut näyttävät olevan elementtejä, vaikka sitä ei Arkkitehti-lehden esittelyssä mainitakaan.[9]


Puiset julkisivuelementit kerrostaloissa

Sirenit saivat 1950-luvun alussa tehtäväkseen suunnitella Otaniemen Teekkarikylään Jämeräntaipaleen opiskelija-asuntolat. Ne rakennettiin perinteisin rakennusmenetelmin. Kantavan rakenteen, samoin kuin julkisivujen, materiaalina oli puhtaaksimuurattu tiili. Teekkarikylän eteläpuolelle rakennetulla Retuperän alueella, jonka suunnittelu osuu yksiin Kontiontien ja Kimmeltien rivitalojen kanssa, arkkitehdit käyttivät jo teollisesti valmistettuja rakennusosia. Neljä taloyhtiötä käsittävä kokonaisuus toteutettiin useassa vaiheessa 1952–1962. Taloissa käytettiin kustannusten säästämiseksi mahdollisimman paljon uutta rakennustekniikkaa, muun muassa betonia kylpyhuoneiden seinissä ja parvekkeiden alalaatoissa.[10]

Toisin kuin rivitaloissa, ei kerrostaloissa voitu käyttää puisia suurelementtejä. Otaharju (1955) ja Otalaakso (1956) -nimisiin taloihin valmistettiin Puutalo Oy:n toimesta kevyemmät ulkoseinäelementit, joiden käyttöön saatiin erikoislupa paloviranomaisilta. Puutaloteollisuuden 25-vuotisjulkaisussa mainitaan, että tällaiset kevyet puuelementit kiinnitettiin ensimmäisen kerran arkkitehti Matti Lampénin suunnitelmaan kerrostaloon 1954.[11] Rakennus on luultavasti As. Oy. Uusi Pajamäki Poutamäentiellä Helsingissä.[12] Elementtien käyttö edellytti, että kantavina rakenteina olivat poikittaiset huoneistoja erottavat väliseinät ja betoniset välipohjat. Vastaava rakenne toteutettiin myös Otaharjun ja Otalaakson taloissa. Vaikka jutun esimerkkirakennus oli Lampénin suunnittelema kerrostalo, julkaistiin sen yhteydessä kuva Sirenien Otalaaksosta.[13]

Otaharjun kerrostalon puiset julkisivuelementit, joiden käyttöön saatiin poikkeuslupa paloviranomaisilta. Laatukuva / Arkkitehtuurimuseo.


Tapiolan kansakoulu ja opettajien rivitalot

Tapiolan kansakoulu ja siihen liittyvät opettajien asunnot valmistuivat 1957. Koulua opettajien rivitaloineen pidettiin uraauurtavana, ja rakennus julkaistiin useissa lehdissä myös kansainvälisesti.[14] Sirenit kokeilivat Tapiolan koulussa niin edistyksellisiä suunnitteluperiaatteita, että niiden toteuttaminen vaati poikkeamista vallitsevista rakennusmääräykistä.[15]

Yksikerroksisen, tasakattoisen koulun ulkoseinät ja osa luokkakäytävien seinistä olivat Puutalo Oy:n teollisesti valmistamia puisia elementtejä. Vaikka ne eivät olleet yhtä suuria kuin Kontiontien ja Kimmeltien taloissa, oli niiden rakenne ilmeisesti samanlainen. Tapiolan koulusta 2017 tehdyssä rakennushistoriaselvityksessä seinien rakenne on selvitetty perusteellisesti. Puurunkoiset ulkoseinäelementit istutettiin paikalla valettujen betonisokkelien varaan. Elementtien rakenne oli ulkoa sisäänpäin seuraava: pystypanelointi, raakaponttilaudoitus, 22 mm vuoraushuopa, kivivilla 100 mm, 2 alumiinipaperia, laudoitus 15 mm ja kipsilevy. Kevyet väliseinät olivat pääosin kuultokäsiteltyä kimpilevyä.[16]

Koulurakennuksen viereen rakennettiin opettajille kolme rivitaloa, joista yksi on kaksikerroksinen. Sirenit käyttivät näissä taloissa ajalle tyypillisiä sekarakenteita. He hyödynsivät uusia materiaaleja sitä mukaa, kun niitä oli saatavilla. Pitkät julkisivut olivat esivalmistettuja puuelementtejä, päätyseinät lämpöä eristäviä kevytbetoniharkkoja, väliseinät ja välipohjat teräsbetonia ja yläpohjat ja kattotuolit puuta.[17] Rakennusten julkisivut tehtiin samoista materiaaleista kuin koulun ulkoseinät. Kaksikerroksisen rivitalon toisen kerroksen julkisivut maalattiin tummasävyisiksi Kontiontien rivitalojen tapaan.


1960-luvun suurtilaelementit

Asuntosäätiö järjesti 1964 rakennusteollisuuden edustajien kesken kilpailun, jossa eri haaroja edustaville toimijoille annettiin tilaisuus esittää näkemyksensä siitä, miten pientalo tulevaisuudessa olisi rakennettava. Palkintolautakunta asetti eri ehdotuksista mielenkiintoisimpana ensisijalle myyntiyhdistys Puutalon ratkaisun. Voittaneen ehdotuksen suunnittelijat olivat Heikki Siren, Kaarlo Rautkari ja Kauko Rastas.[18] Se sai nimekseen ”Polar”. Omakotitaloversio, niin kutsuttu Polar-kansantalo esiteltiin 1966.[19] Pääkaupunkiseudulla niitä pystytettiin 1967 kaksikerroksisena rivitalona Tapiolaan ja vuotta myöhemmin yksikerroksisena Hakunilaan Vantaalle. Muualle Suomeen niitä rakennettiin ainakin Punkaniemeen Punkasalmelle, Kaarelaan Turkuun ja Koskelaan Ouluun sekä tusina Mäntylään Lappeenrantaan.[20]

Suurelementtejä käytettiin ensimmäisenä Tapiolassa, Sirenien suunnittelemassa As. Oy Tapionsolussa, joka valmistui Aarnivalkeantie 10:een 1967. Talot koottiin osista, jotka valmistettiin 80 % tehtaalla.[21] ”Laatikot” oli mitoitettu niin, että ne voitiin kuljettaa maanteitse tehtaalta työmaalle ja siirtää siellä keveille perustuksille. Kuten puutaloteollisuuden julkaisussa (1965) todettiin, ne nostettiin ”kuvainnollisesti sanoen valmiiksi puutarhaan istutettujen ruusujen keskelle”. Kirjoittaja totesi lisäksi ajalle tyypillisesti, että nyt oltiin siirtymässä ”avaruuskauteen”.[22]

Tapionsolun puisia tilaelementtejä nostetaan betonitukien päälle. Bengt Andersson / Arkkitehtuurimuseo.

 

Tapionsoluun kuuluu seitsemän suurelementtiyksikköä. Suurmuottimenetelmällä valettujen betoniseinien päälle asetettiin puiset tilaelementit. Talo muodostuu kahdesta ”rakennuslaatikosta”, joista alemmassa ovat kaikki tekniset tilat, autotalli, pyykinpesu ja sauna. Toisessa kerroksessa ovat olohuone, makuuhuoneet, keittiö ja kylpyhuone. Betoniseinät jatkuvat niin, että ne muodostavat yksiköiden väliin suojatut 90 neliön puutarhat.[23]

Polar-talojen ohella Sirenin, Rautkarin ja Rastaan kehittämiä suurtilaelementtejä käytettiin Myllypuron ja Kontulan tilapäiskirkoissa. Tilapäisiksi tarkoitettuja kevytrakenteisia kirkkoja pystytettiin uusiin lähiöihin, joihin tarvittiin kiireellisesti kirkollisia kokoustiloja. Myllypuron ja Kontulan kirkot olivat puurakenteisia ja pinta-alaltaan noin 400 neliötä. Asuintaloihin alun perin suunnitellut yksiköt liitettiin päärunkoon, jossa oli kirkkosali. Niihin sijoitettiin muun muassa kerhohuoneet. Rakennusten julkisivut, samoin kuin sisätilatkin, vuorattiin pystylaudoilla. Kirkot rakennettiin 1968–1969.[24] Niitä ei tiettävästi koskaan edes harkittu siirrettäväksi muualle. Molemmat on sittemmin purettu.


Näyttäviä kattorakenteita puusta

Kaija ja Heikki Siren suunnittelivat Otaniemen Teekkarikylään 1950-luvulla kaksi rakennusta, joissa on näyttävät puiset kattorakenteet. Ensimmäisenä valmistui ”Servin mökki” 1952. Sen suuressa ravintolasalissa on höyläämättömästä laudasta tehdyt V-muotoiset pilarit, jotka kannattelevat nk. naulapuupalkkeja. Ne jatkuvat yhtenäisen lasijulkisivun ulkopuolelle. Rakenteissa ei käytetty teollisesti valmistettuja osia, koska niissä käytetty puutavara oli opiskelija-asuntoloista ylijäänyttä materiaalia. Kiinnostavaa oli kuitenkin se, että Teekkarikylän rakennustoimikunnan rakennuspäällikkönä toimi Kauko Rastas, josta myöhemmin tuli oli Polar rakennusyhtiön osakas ja mukana oli myös Kaarlo Rautkari Puutalo Oy:stä. Heikki Siren kehitteli näiden molempien insinöörien kanssa teollisesti valmistettavia puurakenteita 1960-luvulle asti.[25] Servin mökin kattotuet muistuttavat rakenteeltaan hyvin paljon myyntiyhdistys Puutalon 1950-luvun alussa lanseeraamia ruotsalaisia HB-naulapalkkirakenteita.[26] Hyvä esimerkki yhteisestä tuotekehittelystä ovat myös kattopalkkien ”kevyemmät” versiot, vanerirunkoiset naulapalkit, joita käytettiin Kanneltie 12:n vesikattojen kannattajina.[27]

”Servin mökin” ravintolasalin puiset kattotuet. Niiden rakenne muistuttaa ruotsalaisen insinöörin Hilding Broseniuksen kehittämää HB-rakennetta. Heikki Havas / Arkkitehtuurimuseo.

 

Viisi vuotta Servin mökin rakentamisen jälkeen valmistui Otaniemen kappeli. Pääsalin etelään aukeavan korkean yläikkunan kohdalle on sijoitettu poikittaissuuntainen puinen ristikko, joka tukee kattorakenteita. Kehikossa on kaapelit, joilla ristikon pystytuet on kiinnitetty katon palkkeihin. Ratkaisu siirtää kattorakenteista aiheutuvat kuormat rakennuksen ulkoseinille ja vapauttaa huonetilan pilareista.[28] Kattopalkkien päihin on alttaripäädyssä upotettu valaisimet. Kattorakenteessa on samalla tavalla kuin Servin mökissä käytetty suurikokoisia näkyviä pultinpäitä taiteellisena tehokeinona.

Uutta tärkeää aluevaltausta kattorakenteiden kehityksessä merkitsivät liimapuupalkit, jotka tehtiin päällekkäisistä ohuista laudoista tai rimoista liimaamalla. Keksinnön ansiosta puusta tuli betonin ja teräksen kilpailija, kun palkeista pystyttiin valmistamaan kantava rakenne, joka mahdollisti pitkät jännevälit. Liimapuuta alettiin hyödyntää Suomen rakennusteollisuudessa 1950-luvun lopulla.[29] Esimerkiksi Puutalo Oy kehitti liimatusta puusta niin sanotun ”mittapuu”-järjestelmän kaksikerroksisia rivitaloja varten.[30] Sirenit hyödynsivät liimapuupalkkeja ainakin Tapiolan Lämpö Oy:n keskusautotallissa, joka valmistui läntiseen lähiöön 1961. Jousenkaari 12:ssa sijaitseva rakennus on edelleenkin olemassa.[31] Autotallin liimapuusta tehdyt kaarevat kattopalkit ovat tyylikkään veistokselliset ja luovat mielikuvan modernista uudesta rakennustyypistä.

Tapiolan Lämpö Oy:n autotallin kantavan rakenteena on leveät liimapuupalkit. Eero Troberg / Espoon kaupunginmuseo.

 

Artikkelin kirjoittaja Elina Standertskjöld on filosofian lisensiaatti ja arkkitehtuurin tutkija.

 

 

Viitteet

[1] He perustivat ensimmäisen toimistonsa 1946.

[2] Ab. Puutalo Oy, historiaa pdf, Elinkeinoelämän keskusarkisto. https://fi.wikipedia.org/wiki/Puutalo_(yritys).

[3] Nikula, Riitta (2014). Suomalainen rivitalo –Työväenasunnosta keskiluokan unelmaksi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura., 112.

[4] Siren, Kaija ja Heikki (1956). ”Rivitaloale Kontiontie”, Arkkitehti 1–2/1956, 22–25. Tuomi, Timo (1995). Tapiola –Puutarhakaupungin vaiheita, Arkkitehtuuriopas. Espoon kaupunginmuseo., 88–89.

[5] Tuomi 1995, 90–91.

[6] Siren, Kaija ja Heikki (1959) ”Rivitalotyyppi”, Arkkitehti 1–2/1959, 19–20.

[7] Siren 1959, 19–20. Kaarlo Rautkari ja Paavo Simula vastasivat rakenteista, toimistosta Matti Hakala ja Lasse Gestranius suunnittelusta.

[8] Naulapalkki on muodostettu syrjä syrjää vasten asennetuista vierekkäisistä laudoista tai parruista, laudat sidotaan toisiinsa pienoilla eli niiden lappeisiin naulatuilla poikittaisilla ja diagonaaleilla laudoilla. MJ-palkit ovat betonista tehtyjä taitelaatan muotoisia palkkeja, jotka ovat 30 cm leveitä ja raudoitettuja.

[9] Siren, Kaija ja Heikki (1961). ”Kaksi rivitaloa”, Arkkitehti 4–5/1961, 67–71. Työhön osallistui myyntiyhdistys Puutalon puolesta Kaarlo Rautkari ja rakenteet suunnitteli Paavo Simula. Sirenin toimistossa työtä hoiti Heikki Tegelman.

[10] Vasta 1960-luvun puolen välin jälkeen lainasäädäntö saatiin ajan tasalle niiden osalta. Kouti, Yrjö (toim.) (1965) 25-vuotta suomalaista puutaloteollisuutta, 30. Retuperän rakennusten rakenteet suunnitteli Paavo Simula. Siren, Kaija ja Heikki (1959). ”Asuntoalue Otaniemi”, Arkkitehti 1–2/1959, 13–18.

[11] Kouti (toim.) 1965, 30.

[12] Arkkitehtuurimuseon kuva-arkisto. Kuvissa näkyy, että rakennusten parvekkeiden takaseinät ovat puuelementtejä. Toisaalta julkaisun sanamuodosta voisi päätellä, että rakennus olisi muualla Suomessa.

[13] Kouti (toim.) 1965, 30.

[14] Saatsi Arkkitehdit (2017). Aarnivalkean koulu. Rakennushistoriaselvitys 29.9.2017. Espoon kaupunki., 20–22.

[15] Bruun, Erik, Popvits, Sara (toim.) (1976). Kaija + Heikki Siren–Arkkitehdit–Arkitekter. Kustannusosakeyhtiö Otava., 213.

[16] Konstruktöörinä oli Paavo Simula ja työteknisenä asiantuntijanan Kauko Rastas. Saatsi Arkkitehdit 2017, 24–25.

[17] Saatsi Arkkitehdit 2017, 30, 201. Siren, Kaija ja Heikki (1957). ”Tapiolan kansakoulu”, Arkkitehti 6–7/1957, 94.

[18] Asuntosäätiö järjesti kutsukilpailun, jossa Puutalo Oy:n tuotanto-ohjelmien puitteissa tuli suunnitella teollisen talotuotannon suuntaviivoja. Sirenin työparina toimi insinööri Kauko Rastas. He tekivät kehitystyötä Kaarlo Rautkarin johdolla. Rautkari, Kaarlo (1964). ”Kevytrakenteinen rivitalo puusta”, Rakennustekniikka 13–14/1964, 834–835. 25-vuotta suomalaista puutaloteollisuutta 1965, 5.

[19] Polar-valmiselementeistä rakennettiin kokonainen asuinalue Vantaan Hakunilaan 1968. Ne suunniteltiin yhteen tasoon ketjutaloksi kytkettyinä. Siren, Heikki (1966). ”Polar-kansantalo”, Arkkitehti 7–8/1966, 114–115.

[20] Elinkeinoelämän keskusarkisto. Puutalo Oy:n arkistoluettelot/ Rakenteet.

[21] Puutalo Oy valmisti elementit, urakoitsijana toimi Polar-rakennus Oy.

[22] Kouti (toim.) 1965, 5.

[23] Maunula, Jarmo (toim.) (1970) Suomi rakentaa 4. Suomen arkkitehtiliitto., kohde 35. Kaija + Heikki Siren: Arkkitehdit 1976, 212. Tuomi 1995, 132–133.

[24] Jetsonen, Sirkkaliisa, Viertiö, Sari (2002). Heikki Sirenin haastattelu. Rakennustaiteen seura. ”Elementtirakenteinen siirrettävä kirkko”, Arkkitehti 2/1969, 56–57.

[25] Lahti, Juhana (2020). ”Johdanto: Sirenit”. Lahti, Juhana, Autio, Frans (toim.) Kaikki ja ei mitään – Arkkitehdit Kaija + Heikki Siren. Arkkitehtuurimuseo., 20, 144. Siren, Kaija ja Heikki (1956). ”Servin mökki”, Arkkitehti 6/1956. 94–97.

[26] HB-rakenne. Myyntiyhdistys Puutalon esite. Niitä käytettiin muun muassa Alvar Aallon suunnittelemassa Otaniemen urheiluhallissa, joka valmistui samana vuonna kuin Servin mökki.

[27] Siren, Kaija ja Heikki (1961). ”Kaksi rivitaloa”, Arkkitehti 4–5/1961, 67–71.

[28] Siren, Kaija ja Heikki (1958). ”Teekkarikylän kappeli”, Arkkitehti 6/ 1958, 87–97.

[29] https://puuinfo.fi/wp-content/uploads/2020/07/Liimapuukäsikirja-Osa-1.pdf.

[30] Kouti (toim.) 1965, 7–8.

[31] Espoon kaupunginmuseon kuva-arkisto. Asuntosäätiön kokoelma.