Villa Mairea

Aino ja Alvar Aalto suunnittelivat Villa Mairean läheisille ystävilleen Maire ja Harry Gullichsenille. Se on Aallon tuotannon moniulotteisin ja rikkain yksityistalo sekä synteesi hänen 1930-luvun arkkitehtonisista ajatuksistaan. Niissä alkoi korostua tilojen ja materiaalien monimuotoisuus sekä elävyys vastakohtana ankaralle funktionalismille. Talo syntyi Aaltojen ja Gullichsenien yhteisistä modernin elämäntavan tavoitteista, mutta jatkoi myös Ahlström-suvun perinteitä rakentaa perheen asuintalot puuteollisuusyhtiön kotipaikalle. Aalto itse kuvasi Villa Maireaa laboratorioksi toivoen, että se viitottaisi tietä joustavampaan yksilön huomioimiseen myös muussa asuntotuotannossa, esimerkiksi mahdollisuuteen tiivistää taiteen ja asunnon keskinäistä suhdetta pienemmissäkin puitteissa.

Villa Mairea sijaitsee metsäisellä kumpareella. Kaksikerroksinen asuinrakennus, erillinen sauna ja näitä yhdistävä katos rajaavat väliinsä suojaisan puutarhan, jonka kiinnekohtana on vapaamuotoinen uima-allas. Ensimmäisessä kerroksessa ovat oleskelutilat, keittiö ja aputilat, toisessa ovat makuu- ja vierashuoneet. Puutarha toimii välittävänä tilana ennen ympäröivää metsää. Kivimuurit ja kumpareet rajaavat talon välitöntä ympäristöä luomatta kuitenkaan liian selkeitä rajoja maisemaan.

Monivaiheisen suunnittelun lopputuloksena Villa Mairean ensimmäisen kerroksen oleskelutilat muodostavat samalla kertaa sekä yhtenäisen että monimuotoisen kokonaisuuden. Suuri yhtenäinen oleskelutila oli Aallon kuvauksen mukaan tarkoitettu perheen jokapäiväiseen käyttöön, se oli arkkitehtoninen kokonaisuus, jossa maalaustaide ja arkielämä limittyivät. Tila jäsentyy eri käyttötapojen mukaan, sen eri osat ovat inhimillisen kokoisia ja kaikista on näköyhteys toisiinsa. Olohuoneen liukuikkuna liittää sisätilat puutarhaan. Moderni taide on aina ollut erottamaton osa Villa Maireaa. Maire Gullichsen oli opiskellut maalausta, perusti Vapaa taidekoulun ja oli väsymätön modernin taiteen puolestapuhuja.

Villa Mairealle ominaista on vuoropuhelu, jossa rakennus on sekä kontrasti ympäröivälle metsämaisemalle että harmoniassa sen kanssa. Valkoinen tasakattoinen talo pilkistää männynrunkojen välistä. Julkisivun puuverhoilulla on korostettu tärkeimpiä tiloja, kuten olohuonetta, Maire Gullichsenin ateljeeta ja päämakuuhuonetta. Metsäteema ulottuu talon sisälle, sirot puupylväät reunustavat kulkua sisäänkäynniltä olohuoneeseen ja yläkertaan johtaville portaille. Erityisesti pohjakerroksessa mutta myös yläkerran makuuhuoneissa ja yläaulassa ovat tärkeitä näkymät ympäröivään metsäluontoon. Villa Maireassa käytettiin myös yksityistalona teknisesti edistyksellisiä ratkaisuja kuten osittaista teräsrunkoa ja koneellista ilmanvaihtoa.

Rakentamisaikakautensa asuintalojen joukossa Villa Mairea näyttäytyy erityisen monivivahteisena ja runollisena. Sen tilojen erilaiset rytmit ja sävyt vertautuvat luonnon monimuotoisuuteen ja rikkauteen. Perinteiset elementit kuten turvekatto limittyvät modernin arkkitehtuurin selkeyteen. Talossa on lukemattomia hienovaraisia yksityiskohtia, punoksia, liitoksia ja materiaalirinnastuksia. Rikas puun käyttö sekä erityinen muodon ja materiaalin herkkyys luovat Mairealle sen lämpimän olemuksen.

Villa Mairea on säilyttänyt kaikki olennaiset piirteensä, ja sitä hoidetaan huolella.

Sirkkaliisa Jetsonen

__________

Aalto, Aino & Alvar (1939). ”Mairea”. Arkkitehti 9/1939.

Gullichsen, Kirsi & Kinnunen, Ulla (eds.) 2009. Inside the Villa Mairea. Art, Design and Interior Architecture. Jyväskylä: Alvar Aalto Museum & Noormarkku: Mairea Foundation.

Pallasmaa, Juhani (ed.) (1998). Alvar Aalto. Villa Mairea 1938–39. Helsinki: Alvar Aalto Foundation & Noormarkku: Mairea Foundation.