Vaalijalan kuntoutuskeskus

Suomen kirkon sisälähetysseuran vajaamielislaitos Vaalijala siirrettiin sotien jälkeen Sortavalasta Pieksämäen maalaiskuntaan. Yli kolmekymmentä hoito-, asuin- ja huoltorakennusta käsittävä laitos rakennettiin vaiheittain vuosina 1948–66 Vaalijalan vajaamielishoitolan kutsukilpailun voittaneen arkkitehti Yrjö Lindegrenin (1900–1952) suunnitelmien mukaan.

Vaalijalan kuntoutuslaitos on hyvin hoidettu, alkuperäisessä käytössään oleva esimerkki hyvinvointiyhteiskunnan laitosrakentamisesta. Yrjö Lindegrenin paviljonkijärjestelmän mukaan ryhmitellyt hoitorakennukset luovat entisen Nenonpellon kersantin sotilasvirkatalon maille kodikkaan ”kylämiljöön”.

Henkilökunnan asunnot, rivi- ja omakotitalot ja rantasaunan Lindegren sijoitti keskuspihan ulkopuolelle, luontevasti maastoon ja osin Pieksäjärven rantaan, mikä viehätti kilpailulautakuntaa. Henkilökunnan asuntojen ottaminen 2000-luvulla hoito- ja asumisvalmennuskäyttöön on antanut laajennusväljyyttä Nenonpellon laitosyksiköiden toiminnan ajanmukaistamiseksi.

Hoitorakennusten vaaleiksi rapatuissa alakerroksissa Lindegren jatkoi 1930-luvun ”valkoista” funktionalismia, jota tummiksi puupaneloidut yläkerrokset, punatiiliset laajat katot ja pitkät räystäät pehmensivät. Jälleenrakennuskaudelle tyypillisten, läheltä saatavien rakennusmateriaalien puun ja tiilen, samoin kuin kansainvälisen funktionalismin suosimien rakennusaineiden liuskekiven ja betonin käyttö luovat kuitenkin enemmän rationalistisen kuin romanttisen vaikutelman.

Aulis Blomstedt sovitti jyrkkälappeisen, paanukattoisen kirkon Lindegrenin kuoleman 1952 jälkeen keskuslaitoksen yleissuunnitelmaan ja kirkko valmistui 1958. Lindegrenin ja Blomstedtin rakennuksia Vaalijalassa yhdistää arkkitehtoninen ja tekninen innovatiivisuus, ihmisläheisyys ja arvokkuus.

Varhaiset puu-lasirakenteiset huoltokäytävät rajaavat keskusalueen pihoja, ja katettuja käytäviä pitkin voi kätevästi kulkea sisätilassa paviljonkirakennuksesta toiseen. Valkeaan betoniseen kellotorniin on yhdistetty vesitorni ja lämpökeskuksen punatiilinen savupiippu. Kaikki lämmitys- ja talotekniikka-asennukset kuljetetaan lasikäytävien alla Lindegrenin innovatiivisesti ja kaukonäköisesti suunnittelemissa huoltotunneleissa.

Seija Linnanmäki

__________

Helander, Vilhelm & Rista, Simo (1987). Suomalainen rakennustaide. Modern Architecture in Finland. Helsinki: Kirjayhtymä.

Huhta, Ilkka & Sillanpää, Niina (2007). ”Vaalijala – Sata vuotta arvoja ja kokemusta”. Vaalijalan osaamis- ja tukikeskus: https://www.vaalijala.fi/vaalijalan_historia (haettu/accessed: 2.2.2017).

Jetsonen, Sirkkaliisa (2000). ”Piirtoja”. Arkkitehti 6/2000.

”Yrjö Lindegren – arkkitehti”. Arkkitehti 10–11/1950.