Suomenkielisen työväenopiston laajennus

Työväenopiston laajennustyön suunnittelu annettiin Aulis Blomstedtille kaupunginhallituksen ehdotuksesta. Kyseessä oli haastava täydennysrakennuskohde, jossa uuden osan tilaohjelma oli melkein kaksi kertaa vanhaa osaa suurempi. Uudisosa on sovitettu hienovaraisesti vanhan osan klassismiin. Nelikerroksinen uusi osa ei kilpaile vanhan osan pääfasadin kanssa, vaan miltei kätkeytyy tämän taakse. Tontin korkeuserot on ratkaistu jättämällä paljas kallioseinä reunustamaan uuden sisäänkäynnin valopihaa. Kallioinen piha aukeaa suurten ikkunoiden välityksellä kaksikerroksiseen aulaan ja vaikuttavaan, voimakkaasti nousevaan juhlasaliin. Rakennuksessa näkyvät modernismin peruselementit: pilarien varaan nostettu rakennussiipi, vapaa pohjaratkaisu ja siitä seurannut vapaa fasadi sekä pitkät nauhaikkunalinjat. Värimaailmassa näkyy De Stijl -ryhmän vaikutus ja yleishahmossa pyrkimys kokonaistaideteokseen.

Blomstedt paneutui 1950-luvun aikana inhimillisiin mittoihin perustuvan mittajärjestelmän ja musiikillisen suhdeharmonian tutkimiseen. Tämä ajattelu ilmenee selvimmin laajennuksen mittajärjestelmässä, joka pohjaa Pythagoran teoriaan, jonka mukaan matemaattisesti yksinkertaiset lukusuhteet vastaavat musiikin harmonisia intervalleja. Suunnittelun perustan Blomstedt sai vanhan rakennusosan klassisesta 360 cm:n pitkittäismoduulista, josta hän johti kaikki laajennuksen keskeisimmät elementit, kuten ääriulottuvuudet, kantavat rakenteet ja suurimmat tilayksiköt, mitoitettuna 360 x 360 x 360 cm:n moduulille. Se jaettiin vielä leveyssuunnassa kahdella, syvyyssuunnassa kolmella ja korkeussuunnassa viidellä. Täten saatiin pieniinkin mittayksikköihin musiikkiharmoniset suhteet.

Tämänkaltaisista käytännön kokeiluista syntyi Blomstedtin teorioiden kiteytymä eli vuonna 1961 julkaistu Canon 60 -järjestelmä, joka hänen opetustyönsä ohella vaikutti merkittävästi nuoren arkkitehtipolven konstruktivistiseen ajatteluun. Hänen harmonikaalisen järjestelmänsä lähtökohtana oli antaa teolliselle rakentamiselle mitallinen apuväline, mutta hänen yrityksensä luoda rakentamiseen ihmismittakaavaista järjestelmäajattelua hävisi kuitenkin tuotantorationalismille. Tästä osin idealistisestakin pyrkimyksestä on jäänyt jäljelle laajimmin läpivietynä projektina Työväenopiston laajennus.

2000-luvun alussa Arkkitehtitoimisto Aarne von Boehm Oy:n johdolla tehty peruskorjaus on ansiokkaasti säilyttänyt laajennusosan alkuperäisen luonteen, materiaalit ja värit.

Antti Aaltonen

__________

Aaltonen, Antti (2008). Helsingin Työväenopiston Opistotalo. Suunnittelu- ja rakennusvaiheet 1907–1964. Pro Gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, Taidehistorian laitos.

Blomstedt, Aulis (1959). ”Helsingin suomenkielinen työväenopisto – laajennus”. Arkkitehti 9/1959.

Pallasmaa, Juhani (1992). ”Ihminen, mitta ja suhde – Aulis Blomstedt ja pythagoralaisen harmoniikan perinne / Man, Measure and Proportion – Aulis Blomstedt and the tradition of Pythagorean harmonics”. Nikula, Riitta et al. (toim./ed.), Acanthus 1992: Standardien taide / The Art of Standards. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo.

Sarjakoski, Helena (2003). Rationalismi ja runollisuus. Aulis Blomstedt ja suhteiden taide. Helsinki: Rakennustieto.