Suomen Urheiluopisto

Vierumäen eli Suomen Urheiluopisto on valtakunnallinen liikunnan valmennus- ja koulutuskeskus, jota kutsutaan usein maan “viralliseksi” urheiluopistoksi. 1930 järjestetyn arkkitehtuurikilpailun voitti Erik Bryggmanin suunnitelma, jossa palkintoraatia miellyttivät päärakennuksen edullinen sijoittaminen, valaistuksen ja kauniiden näköalojen tarkoituksenmukainen hyväksikäyttö sekä opiston tehtävää vastaava ulkonäkö.

Mäntykankaan keskellä sijaitseva kokonaisuus on arkkitehtuuriltaan harkittu, eri vuosikymmeninä täydentynyt kampusalue, jonka valkoisiin rakennuksiin opetus ja opiskelijoiden majoitus keskittyvät. “Kun suuret joukot vierailevat ihanassa harjumaisemassa, ihmiset tutustuvat samalla uuden, asiallisesti suuntautuneen arkkitehtuurin kauneuteen”, arvioi arkkitehti Gustaf Strengell opiston 1930-luvun rakennusvaiheen valmistuttua. Etäällä kaupunkien kiusauksista sijaitseva opistoalue oli luonnonoloiltaan ihanteellinen: Salpausselän pohjoisella haarakkeella oleva harjumuodostuma, laajat tasaiset kankaat ja monet järvet ympäröivät aluetta. Opiston päärakennus, sauna ja varhaisimmat asuinrakennukset ovat kirkasvetisen Valkjärven rannoilla, ranta on kevyesti muotoiltu ja sitä kiertävien kävelyreittien reunat kivetty. Päärakennuksesta avautuu näköala yli havupuisten harjujen ja kristallinkirkkaiden järvien, kuten Bryggman itse luonnonmaisemaa luonnehti.

Päärakennus kuvastaa 1930-uvulla kehittyneen uudenaikaisen urheilukoulutuksen aatteita. Se otettiin lehdistössä hurraten vastaan otsikoilla: ”Suomen urheilun valkoinen talo” ja ”Maamme liikuntakasvatuksen suuri sunnuntai”. 1937 viimeisteltiin päärakennuksen lähiympäristö Bryggmanin suunnitelmien mukaiseksi. Päärakennuksen lisäksi Erik Bryggman suunnitteli Vierumäelle useita rakennuksia, mm. urheiluopiston rantasaunan (1931) sekä sen tilalle myöhemmin rakennetun saunan, asuinrakennuksia (1930- ja 1940-luvuilla) ja uimahallin (toteutumaton ehdotus 1954). Opistoalueelle rakennettiin myös Bryggmanin laatiman alueen yleissuunnitelman pohjalta erilaisia kenttiä. Kenttien rakentaminen ja uusiminen oli ja on yhä jatkuvaa, samoin alueen laajeneminen ja mittava rakentaminen. Suunnittelun pohjaksi Bryggman tutustui vastaaviin ulkomaisiin kohteisiin Puolassa, Saksassa ja Tanskassa. Rakentajana toimi Lahden varavankila.

Päärakennus on nimetty 1928 opiston johtajaksi valitun Aleksi Kaskelan mukaan. Kaskelassa on hallinto-, ruokala-, majoitus- ja koulutustiloja. Julkisivut ovat säilyneet lähes alkuperäisessä asussa, sisätiloissa on tehty paljon muutoksia. Niistä mainittakoon liikuntasalin muutos kahvilaksi ja aamiaishuoneeksi. 1939–45 päärakennus toimi sotasairaalana ja jouduttiin korjaamaan 1947 alkaen. 1950-luvun alussa sisätilat maalattiin kokonaan uudelleen. Erik Bryggmanin tytär, sisustusarkkitehti Carin Bryggman hoiti sisustussuunnittelua. Opiston saneeraus jatkui vuosina 1954–55, jolloin muun muassa pallohallin ja keittiösiiven katot muutettiin Bryggmanin suunnitelmien pohjalta harjakatoiksi. 1988 tehdyn Pihkalaksi nimetyn laajennuksen yhteydessä vanha voimistelusali muutettiin kirjastoksi ja sen yhteyteen tehtiin hallintotiloja.

Hilkka Högström

__________

Bryggman, Erik (1937). ”Suomen urheiluopisto, Vierumäki”, Arkkitehti 3/1937, 81–87.

Juurtola, Tauno (1977). Suomen Urheiluopisto 1927-1977. Lahti: Suomen urheiluopisto.

Kaikkonen, Kari (2007). Suomen Urheiluopisto 80 vuotta. Liikunnan edelläkävijä. Vierumäki: Suomen urheiluopisto.

Nikula, Riitta et al. (toim./ed.) (1991). Erik Bryggman 1891–1955: arkkitehti arkitekt architect. Helsinki: Suomen rakennustaide museo.