Suomen puolustuslaitoksen rakennukset

1930–1940-luku
thumb image
Photo: Helsingin Autokomppanian kasarmi. MFA
  • PaikkakuntaUseita
  • Valmistumisvuodet 1930–1940-luku
  • Vuosikymmen1930-luku
  • Lisätty valikoimaan1993
  • AikakausiIdentiteetin rakentaminen

Itsenäinen Suomi rakensi puolustuslaitosinstituutionsa maailmansotien välisenä aikana. Rakennukset suunniteltiin puolustusministeriön teknillisen osaston rakennustoimistossa vuodesta 1928 lähtien – toimistossa työskenteli poikkeuksellisen monta naisarkkitehtia. Myös rakentaminen tapahtui saman organisaation puitteissa. Puolustuslaitoksen vaatimukset arkkitehtuurille vastasivat pitkälti funktionalismin ihanteita, hygieniaa, standardisointia ja tekniikkaa. Edistyksellisellä arkkitehtuurilla vahvistettiin mielikuvaa ajanmukaisesta ja dynaamisesta puolustuslaitoksesta ja nykyaikaisesta valtiosta.

Helsingin Sotilassairaala Tilkka – Olavi Sortta, 1934–36, 1957–65 – oli toinen suurista keskussotilassairaaloista, jotka rakennettiin Suomeen 1930-luvulla, Viipurin sotilassairaala valmistui 1931. Tilkassa sairaalan toiminnot eroteltiin omiin rakennuskappaleisiinsa. Yhdeksänkerroksisen vaalean, rapatun potilasosaston leimallisimmat piirteet ovat kaarevaa päätyä myötäilevät puolipyöreät parvekkeet.  Niin potilashuoneet kuin parveke on suunnattu parhaimpiin ilmansuuntiin, etelään ja lounaaseen. Hoito-osasto on kuutiomainen volyymi, samoin lämpökeskus, johon liittyvä sylinterimäinen huoltoporras kiertää savupiippua. Leikkaussaliratkaisu oli Suomessa ainutlaatuinen – kahdeksankulmaisen keskushallin ympärillä oli neljä leikkaussalia ja niiden välissä aputilat. Hoito-osastoa laajennettiin kaarevana matalana rakennussiipenä Olavi Sortan suunnitelmien mukaan 1960-luvulla. Laajennus muutti kokonaisuutta alkuperäistä tasapainoisemmaksi.

Tilkka edusti amerikkalaisvaikutteista sairaalasuunnittelua, jossa hissien ja kuilujen kehitys mahdollisti siirtymisen horisontaalisesta vertikaaliseen liikenteeseen. Muotokielen esikuvina olivat niin Alvar Aallon 1933 valmistunut Paimion parantola kuin Erich Mendelsohnin ekspressiivinen arkkitehtuuri.  Maanpuolustukseen liittyvä koristelu keskitettiin sisääntuloaulaan, jonne valmistui arkkitehti Ragnar Ypyän reliefi ”Hyvän ja pahan taistelu”.

Sotilassairaalan toiminta loppui 2005. Valtio myi sen seuraavana vuonna sen Eläkevakuutusyhtiö Eteralle, joka muutti ja kunnosti entisen sotilassairaalan vuosina 2006–09 Hoivakeskus Tilkaksi, suunnittelijana Parviainen Arkkitehdit Oy. Alkuaan avara ympäristö muuttui, kun lähelle rakennettiin asuin- ja toimistorakennuksia.

Helsingin Autokomppanian kasarmin – Martta Martikainen, 1934–1936 – majoitus- ja huoltotilat on sijoitettu yhteen rakennussiipeen kolmeen kerrokseen, toisessa siivessä on toimistoja ja luentosali. Miehistöosan pohjakaava perustuu leveään sivukäytävään, joka on sijoitettu kadun puolelle. Miehistötuvat avautuvat länteen, pihalle. Kasarmiin on kuulunut alkuaan autohalli ja korjauspaja. Autohalleihin ajettiin kaarevaseinäisten rakennusvolyymien välistä.

Autokomppanian kasarmi edusti valmistuessaan kasarmityyppiä, jossa miehistön hygieniaolosuhteisiin oli kiinnitetty erityistä huomiota sijoittamalla saniteettitilat jokaiseen kerrokseen. Se oli ensimmäinen ”moderni suomalainen” kasarmi, jona se esiteltiin myös lehdistössä. Kasarmissa toteutuivat konkreettisesti ne suunnitteluperiaatteet, joihin puolustusministeriössä pyrittiin uusien kasarmien suunnittelussa. Yhtä aikaa kasarmi on esimerkki modernistisen muotokielen ja suunnitteluperiaatteiden korkeatasoisesta toteutumisesta.

Autopataljoonan ”autopojat” ovat siirtyneet pois kasarmista ja rakennukset muuttuvat ikääntyneiden hoiva-asunnoiksi sekä asuntokäyttöön. Entiseen autohalliin on tullut päivittäiskauppa. Muutoksen ja restauroinnin on suunnitellut Parviainen Arkkitehdit Oy.

Immolan Lentoasema 6 – Aulis Blomstedt, Elsi Borg, Elis Hyvärinen, Kyllikki Halme, 1935–38 – on nykyisin pääosin rajavartiolaitoksen käytössä. Immola on ensimmäinen modernismin suunnitteluperiaatteiden mukaan toteutettu ilmavoimien alue Suomessa. Usean arkkitehdin yhteistyönä syntynyt kokonaisuus on yhtenäinen. Yksittäisten rakennusten arkkitehtuurissa, niin kokonaishahmossa kuin yksityiskohdissa, ilmenee kansainvälinen modernismi. Aluetta varten suunniteltiin useiden rakennusten, kuten asuintalojen, teknisten rakennusten ja lentokonehallien perustyypit, joita sovellettiin 1930-luvulla useilla kasarmialueilla.

Rakennukset on sijoitettu hajautetusti luonnon keskelle modernismin kaavoitusperiaatteita noudattaen. Sijoitukseen oli myös puolustuksellinen syy – olihan sotilaallinen hyökkäys odotettavissa juuri ilmasta. Hajauttamalla rakennukset minimoitiin ilmapommitusten tuhot. Upseerien ja aliupseerien asuinalueet erotettiin toisistaan ja keskuskentästä. Keskusalueelle johtavan kadun varressa sijaitsevat päävartio, esikunta, ruokala ja miehistökasarmi. Sotilashierarkian mukaisesti upseereille ja aliupseereille rakennettiin omat kerhonsa ja varusmiehille sotilaskoti, lisäksi jokaisella ryhmällä oli oma saunansa. Lentokentän reunalla on kaksi lentokonehallia. Edustavin alueen rakennuksista on Elis Hyvärisen suunnittelema upseerikerho.

Immolan alue on säilyttänyt vuosien saatossa alkuperäisen luonteensa, vaikka ruokalaa ja kasarmirakennusta onkin laajennettu alkuperäiseen ilmeeseen sopimattomalla tavalla.

Sotilaskotitoiminta alkoi 1920-luvulla naisten vapaaehtoistyönä vuokratiloissa kasarmialueilla.  Toiminnalla haluttiin luoda varusmiehille vapaa-ajanviettopaikka, jossa oli ”kodinomaiset” olot. Seuraava vaihe oli Sotilaskotiyhdistysten omat rakennukset. Edustavin niistä oli Korialle vuonna 1938 valmistunut kivirakenteinen talo. Puolustusministeriössä virassa ollut arkkitehti Elsi Borg suunnitteli sotilaskodin oman arkkitehtitoimistonsa työnä.

Korian sotilaskoti edustaa Elsi Borgin persoonallisesti tulkitsemaa kansainvälistä modernismia. Rakennuksen muoto ja yksityiskohdat viittaavat valtamerilaivoihin. Päädyn pyöreässä ikkunassa on sotilaskotiyhdistyksen tunnuskuva lasimaalauksena. Korian sotilaskotia voi pitää kokonaistaideteoksena, jonka kaikki osat sama arkkitehti sai suunnitella mukaan lukien istutukset kukkivine kasveineen ja puineen.

Sotilaallinen toiminta on lakkautettu, ja alue on ollut vuodesta 1994 lähtien siviilikäytössä asuin- ja vapaa-ajanalueena. Sotilaskoti on myyty yksityiselle, se toimii nykyisin tilausravintolana.

Santahaminan Kadettikoulun – Olavi Sortta, 1939–41 – rakentaminen liittyi vuodeksi 1940 Helsinkiin suunniteltuihin olympiakisoihin. Kouluun oli määrä majoittaa urheilijoita Berliinin olympialaisten mallin mukaisesti. Uimahallin rakentamista koulun yhteyteen perusteltiin olympialaisiin vedoten. Kadettikoulua varten rakennettiin kuusi rakennusta, päärakennus, jossa olivat kadettien majoitus-, koulutus- ja urheilutilat sekä uimahalli saunoineen, ruokala, kasarmi, kurssi- ja asuinrakennukset sekä hevostalli.

Kadettikoulun rakennukset ovat arkkitehtoninen kokonaisuus, jota kaikki yksityiskohdat palvelevat. Askeettisuus, toimintojen erottelu omiksi rakennusmassoikseen, valon merkityksen korostaminen kiiltävinä pintoina ja sisätilojen avautuminen suurien lasipintojen välityksellä ympäröivään luontoon ovat leimallisia Kadettikoulun rakennuksille. Ruokala-juhlasalirakennuksen hierarkkinen asema korostuu sen sisätilojen muita rakennuksia runsaammassa koristelussa ja edustavissa materiaaleissa.

Kadettikoulun rakennukset ovat viimeisin edustava esimerkki puolustusministeriön rakennusosastolla suunnitelluista funktionalistisista kohteista. Sodan jälkeen suunnittelu siirtyi yksityisille konsulteille. Santahaminan Kadettikoulun rakennukset ovat säilyneet hyvin, ne on restauroitu huolellisesti 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Kokonaisuus on edelleen puolustusvoimien käytössä, 1994 alkaen Maanpuolustuskorkeakouluna.

 

Anne Mäkinen

__________
Arkkitehtitoimisto Schulman (2006). Tilkka 1936–2006. Rakennushistoriaselvitys (painamaton / unpublished).
Kilkki, Minna (toim.) (2008). Tilkan verran tarinoita. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Mäkinen, Anne (2000). Suomen valkoinen sotilasarkkitehtuuri 1926–1939. Helsinki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Mäkiö, Erkki (1996).  ”Funkisrestaurointia. Immolan kasarmialueen korjaus”. PTAH 1/1996.
Nieminen, Jarmo (2012). Santahamina sinivalkoinen saari.  Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu.
Teränne, Raimo (1997). ”Lentohalli / Hangar”. Arkkitehti 2/1997.

 

Saman suunnittelijan kohteita

Useita suunnittelijoita
1930–1950-luku
Useita suunnittelijoita
1953–
Useita suunnittelijoita
1940–1950-luku