Seinäjoen kaupunkikeskus

Seinäjoen kaupunkikeskus syntyi kahden arkkitehtuurikilpailun pohjalta. Alvar Aalto voitti 1951 Seinäjoen seurakunnan järjestämän kirkkokilpailun ehdotuksellaan ”Lakeuksien risti” ja 1958 Seinäjoen kauppalan järjestämän kauppalantalokilpailun ehdotuksellaan ”Kaupungintalo”. Kirkolliset rakennukset muodostivat alun perin itsenäisen kokonaisuuden. Vaikka kauppalantalokilpailussa Aalto saattoikin ottaa ne huomioon, lopullisesti kaupunkikeskus hitsautui yhteen vasta 1960-luvulla monien suunnitteluvaiheiden kautta.

Lakeuden risti -kirkko valmistui 1960, ja sitä seurasivat kaupungintalo 1962, kirjasto 1965, seurakuntakeskus 1966 ja valtion virastotalo 1968. Alvar Aallon kuoleman jälkeen kaupunkikeskuksen suunnittelua jatkoi arkkitehti Elissa Aalto. Hänen johdollaan valmistui teatteri 1987.

Toisen maailmansodan jälkeen todettiin, etteivät kaupungin funktiot rajoittuneet 1930-luvun modernistisen kaupunkisuunnitteluopin mukaisesti vain asumiseen, työhön, virkistykseen ja liikenteeseen, vaan kaupungeissa kaivattiin myös yhteisöllisyyttä. Tätä ”viidettä funktiota” varten oli rakennettava kaupunkikeskuksia kaupunkilaisten kokoontumispaikoiksi.

Suomessa kaupunkikeskusten suunnittelu liittyi yhtäältä voimakkaaseen kaupungistumiseen ja toisaalta hyvinvointivaltion kehittymiseen, jolloin keskuksiin riitti aineksiksi sekä laajenevaa kunnallishallintoa että kehittyviä kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluita.

Seinäjoen kaupunkikeskus on hieman muusta kaupunkirakenteesta erillään sijaitseva julkisten rakennusten ryhmä. Yksittäisiä rakennuksia tärkeämpiä ovat niiden rajaamat ja reunustamat ulkotilat. Kirkko ja seurakuntakeskuksen rajaama kirkkopiha muodostavat kokonaisuuden, joka tuo mieleen varhaiskristillisen basilikan atriumeineen. Katsomoksi pengerretty kirkkopiha on suunniteltu uskonnollisia kesäjuhlia silmälläpitäen. Kirkon pohjois­puolelle jää esipiha, joka idässä päättyy baptisterioon ja kirkon nimen mukaisesti ristin­muotoiseen campanileen. Esipihan läntisenä päätteenä on kaupungintalo ja sen eräänlaisena raatihuoneen tornina kohoava kaupunginvaltuuston istuntosali.

Myös kaupungintalo, kirjasto ja teatteri rajaavat keskelleen aukion, joka on tarkoitettu seinäjokelaisten kokoontumispaikaksi. Aukion kiveys jatkuu kaupunkikeskuksen läpi kulkevan kadun yli kytkien hallinto- ja kulttuurirakennukset kirkollisiin rakennuksiin. Lännessä teatterin ja kaupungintalon välitse jatkuvan aukioperspektiivin sulkee valtion virastotalo.

Seinäjoen kaupunkikeskus on suurimmaksi osaksi säilynyt hyvin. Vain seurakuntakeskuksen ulkohahmoa on merkittävästi muutettu: kirkkopihaa rajaavan siiven kattoterassi rakennettiin sisätilaksi 1984 (arkkitehtitoimisto Hannu Valkama). Kaikissa rakennuksissa tärkeimmät yleisötilat ovat pääsääntöisesti säilyneet sisustuksineen. Arkipäiväisemmissä toimistotiloissa on tehty muutoksia. 2010-luvulla kaupunkikeskuksessa on alkanut peruskorjauskausi: ensimmäisenä on ollut vuorossa kirjasto 2015 (Arkkitehdit Mustonen).

Seinäjoen kaupunkikeskus on toisen maailmansodan jälkeisen kaupunkikeskusajattelun esimerkillinen toteutus ja kaupungin tärkein symboli. Monipuolisen rakennusvalikoimansa, kokonaisvaltaisen suunnittelunsa ja eheän toteutuksensa ansiosta se on edustavin esimerkki Alvar Aallon monista, mutta useimmiten suunnitelmiksi jääneistä kaupunkikeskuksista.

Jaakko Penttilä

__________

Penttilä, Jaakko (2004). Seinäjoen kulttuuri- ja hallintokeskus. Rakennushistoriallinen selvitys ja säilyneisyyskartoitus. Painamaton / unpublished document, Alvar Aalto -säätiö.

Penttilä, Jaakko (2009). Kaupungin kasvot. Alvar Aallon kaupunkikeskus Seinäjoella. Diplomityö, painamaton / unpublished document, Tampereen teknillinen yliopisto.

JKMM (2012). ”Seinäjoen kaupunginkirjasto / Seinäjoki Main Library”, Arkkitehti 6/2012, 42–52.