Portaaton kerrostalo

Asunto-olosuhteiden kehittäminen oli muodostunut 1920-luvulla arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun keskeiseksi, kansainvälisesti kiinnostavaksi kysymykseksi. Alvar Aalto osallistui tähän keskusteluun sekä henkilökohtaisesti eurooppalaisten kollegoiden tapaamisissa että suunnittelemalla. 1920-luvun lopulla hän kehitteli teknisiä ja toiminnallisia ratkaisuja asuntosuunnittelun saralla. Seuraavalla vuosikymmenellä humaanit ja luonnonläheiset arvot korostuivat hänen asuntosuunnittelussaan ja kaavoituksessaan.

Aalto kaavoitti Kauttualle vuosisataiseen, Ahlströmin hallitsemaan, teollisuusympäristöön uudenlaista työväen asumista. Suunniteltu kokonaisuus käsitti 11 ”portaatonta kerrostaloa” ja 7 rivitaloa. Jyrkkään rinteeseen rakennettu talotyyppi oli innovatiivinen. Kuhunkin huoneistoon – joita olisi talon sijainnin mukaan jopa 7 – päästiin maantasolta, huolellisesti pengerrettyjä teitä pitkin ja alemman asunnon katolle saatiin avara terassi. Funkistalon itsevarma hahmo asettui rinteeseen luontevasti, ja sen liittyminen lähiympäristöönsä korostui entisestään, kun valkoiseksi rapatun talon kaiteissa ja pergoloissa käytettiin kuorittuja näreitä.

Aalto kuvaili suunnitelmaansa moneen paikkaan sopivana järjestelmänä ja perusteli sitä sekä taloudellisuudella että asunto-olosuhteilla: ”kolmelta sivultaan vapaat pienasunnot, joissa edellisen kerroksen kattoa voidaan käyttää terassina muodostavat rivitaloakin edullisemman ja vapaamman asuinmuodon. [–] Rakennus on terassirakennelmansa tähden hiukan kalliimpi normaalia kerrosrakennusta, mutta hyödyllisen asuinkuution ollessa korkeamman, portaitten poisjäämisen takia, todellinen sekä teoreettinen että käytännöllinen vuokra asuinneliömetriä kohden jää suunnilleen samaksi kuin normaaleissa asuinkerrostaloissa. Tämä merkitsee sitä, että hintaa korottamatta on aikaansaatu asuntoja, jotka tarjoavat huomattavasti korkeatasoisemman asuinmuodoin kuin normaaleissa vuokrataloissa.” (Aalto 1939, 163)

Aalto paneutui talon suunnitteluun erityisellä tarkkuudella ja huolellisuudella. Rakennuksesta oli tarkoitus tulla esikuva uudenlaisista asumisen mahdollisuuksista laajemminkin kuin vain Kauttuan teollisuusyhteisössä. Sota kuitenkin katkaisi hankkeen. 1930-luvun lopun suunnitelmien mukaisesti toteutui vain yksi kerrostalo, sillä Ahlström aloitti samaan aikaan oman, tehdasmaisen puutalotuotantonsa, ja sota-aika sekä seuranneet niukat vuodet rajoittivat materiaalivaihtoehtoja. Kauttuan teollisuusympäristön laajat asuntorakentamishankkeet toteutettiin muun muassa Aallon suunnittelemin tyyppitaloin ja hänen linjaamiensa kaavoitusperiaatteiden mukaisesti.

Ainoa valmistunut terassitalo on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan ja taloa ylläpidetty huolellisesti. Myös sisätiloissa on säilynyt yksityiskohtia, kuten keittiön kiintokalustusta. Viime aikoina yhdessä huoneistoista on ollut Aaltojen ja Artekin kalustein sisustettu asuntonäyttely.

Jonas Malmberg

__________

Aalto, Alvar (1939). ”Portaaton kerrostalo”, Arkkitehti 11–12/1939.

Korvenmaa, Pekka (1989). Kauttua. Tuotanto ja ympäristö 1689–1989. Kauttua: A. Ahlström osakeyhtiö.

Nikula, Riitta (2014). Suomalainen rivitalo. Työväenasunnosta keskiluokan unelmaksi. Helsinki: SKS.