Pihlajamäen asuntoalue

Pihlajamäki oli ensimmäisiä aluerakentamiskohteita Suomessa ja ensimmäinen alue, jossa teollisia rakentamismenetelmiä ja täyselementtijärjestelmää sovellettiin suuressa mittakaavassa. Pihlajamäki jakautuu kahteen osa-alueeseen. SATOn alueen suunnittelijan, arkkitehti Lauri Silvennoisen, tavoitteena oli standardisoida koko rakentamisprosessi. HAKAn alueella rakentaminen perustui pitkälti paikallavalutekniikkaan ja puolivalmiisiin elementteihin.

Pihlajamäessä tavoitteena oli tuottaa modernein mukavuuksin varustettuja kohtuuhintaisia asuntoja teollisten tuotantomenetelmien ja joustavan standardisoinnin avulla. Erityisesti HAKAn alueella asuntojen pohjakaavat olivat innovatiivisia ja osin muuntojoustavuuteen perustuvia. Yksi innovatiivinen rakennustyyppi oli terassitalo, jossa pohjakerroksen huoneistoihin liittyi oma piha ja ylemmän kerroksen asunnoilla oma kattoterassi. SATOn aluetta hallitsi mustavalko-väriskaala kun taas HAKAn alueella väri oli tärkeä suunnittelun osatekijä. Asuntojen keskipinta-ala alueilla oli noin 60 m2.

Pihlajamäki oli vedenjakaja suomalaisen rakennusteollisuuden ja asuntosuunnittelun historiassa. Rakentaminen perustui osittain kilpailuun, jonka arkkitehti Olli Kivinen voitti asemakaavaehdotuksellaan. Kivisen asemakaava edusti nk. keuhkokaavio-periaatetta ja sisälsi viisi naapurustoyksikköä lähikauppoineen ja päiväkoteineen, ostoskeskuksen alueen eteläosassa ja alueelle tarpeelliset koulut pohjoisosassa. Alueen rakentamisessa ilmenevä estetiikka liittyy ajan pyrkimyksiin ja sille voi löytää rinnakkaisilmiöitä esimerkiksi abstraktin taiteen kehityksestä.

Pihlajamäen näköalakaupunki edusti 1960-luvun metsäkaupunki-ideologiaa ja ilmensi suurveistosmuotojen estetiikkaa. SATOn tornitaloista avautuvat panoraamamaiset näkymät yli kaupungin ja nelikerroksiset ylipitkät lamellit muodostavat metsäistä rinnettä rajaavan muurin. HAKAn alueen tunnusomaisena piirteenä ovat suuret, kolmikerroksisten lamellien rajaamat U:n muotoiset metsäpihat. Alueen valmistuttua metsäkaupunki-ideologia ja koko alue joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi.

Pihlajamäki on Suomen ensimmäinen elementtilähiö, joka on suojeltu asemakaavalla (2008).

Riitta Salastie

__________

Hurme, Riitta (1991). Suomalainen lähiö Tapiolasta Pihlajamäkeen. Helsinki: Suomen Tiedeseura.

Högström, Hilkka (2000). Pihlajamäen rakennusinventointi. Helsinki: Aedes Oy.

Kivinen, Olli (1960). ”Pihlajamäen asemakaava”. Arkkitehti 4–5/1960. Markkanen, Kristiina (2011). Korhonen, Esko (1964). ”Pihlajamäki HAKAn alue”. Arkkitehti 10–11/1964.

Salastie, Riitta et. al. (toim.) (2003). Pihlajamäen arvot ja aatteet, suojelun viitekehystä hakemassa. Helsinki: Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.

Silvennoinen, Lauri (1964). ”Pihlajamäki SATOn alue”. Arkkitehti 10–11/1964.