Paimion parantola

Suomessa tuberkuloosi oli 1900-luvun alun merkittävin kansanterveydellinen ongelma. Keskieurooppalaisten esikuvien mukainen parantoloissa annettu – ravintoon, lepoon ja hygieniaan tukeutunut – hoito tähtäsi potilaan yleiskunnon ja vastustuskyvyn kohentumiseen. Suomeen kohosi 1930-luvun alussa kahdeksan kuntien tuberkuloosipiirien keskusparantolaa, joista viimeisenä valmistui Paimion parantola. Se on Aallon kansainvälistymisen ja suomalaisen funktionalismin merkkiteos, jonka arkkitehtoninen merkitys tunnistettiin jo varhain.

Paimion parantolasta järjestettiin yleinen arkkitehtuurikilpailu, joka päättyi tammikuussa 1929. ”Eräissä suhteissa muista poikkeavat piirustukset” (Turunmaa 17.6.1933) toivat Aallolle voiton. Ehdotuksen kantavana ajatuksena oli funktionalistinen tilojen ryhmittely rakennussiipiin niiden toimintojen ja valaistustarpeiden mukaan. Myös kokonaisuuden maisema-arkkitehtuuri oli hienovaraisesti jäsennelty.

Kilpailuvaiheen jälkeen suunnitelmat muuttuivat paljon, mutta perusratkaisu säilyi. Turun kaupunki liittyi työpiirustusvaiheessa hankkeeseen, jolloin tarvittiin sata potilaspaikkaa lisää. Näin potilassiivestä tuli kaksi kerrosta alkuperäistä korkeampi – mikä lisäsi rakennuksen arkkitehtonista vaikuttavuutta. Betonirakenne huipentui yhden pilaririvin varassa seisoneessa makuuhallien parvekesiivessä, joka oli aikanaan huikea rakenteellinen suoritus.

Kuivaan mäntymetsikköön tehtiin päärakennuksen lisäksi erillisiä asuinrakennuksia henkilökunnalle, teknisiä rakennuksia, ruumishuone sekä kasvihuoneet. Alueella sijaitsevat, Aallon suunnittelemat asuinrakennukset (1933 ja 1962) ovat asuntosuunnittelun kiinnostavia esimerkkejä sekä pien- että rivitaloarkkitehtuurin saralla.

Tuberkuloosiparantolan ratkaisuissa hygieenisyys ja valoisuus korostuivat, mikä ilmeni toimintojen sijoittelun ohella valituissa materiaaleissa. Pintamateriaaleina käytettiin helppohoitoisia laatoituksia, kumi- ja linoleumimattoja, maalia ja uudenaikaisia materiaaleja, kuten vedeneristeenä kotimaista Stalfitia, eli ”saumatonta, kiiltävää ja kovaa päällystysmenetelmää” (Varsinais-Suomen Tuberkuloosiparantola, 74).

Paimion parantolasta tuli myös puu- ja vanerihuonekalujen kokeiluhanke, jossa Aalto yhdessä puuseppä Otto Korhosen kanssa kehitteli uudenlaisia valmistusmenetelmiä. Siten syntyi useita malleja, joista kehkeytyi 1935 perustetun Oy Artek Ab:n keskeisiä tuotteita.

Parantola oli yksityiskohtiaan myöten suunniteltu kokonaistaideteos. Alkuperäiset väritykset olivat moninaiset, ja niitä oli laatimassa kuvataiteilija Eino Kauria. Pääportaiden keltaisia lattioita täydensivät muun muassa sininen ja punainen hissi. Potilashuoneen väritysidea huomio sängyssä makaavan ”horisontaalin ihmisen” (Schildt 1997, 102–7).

Uudenaikainen parantola otettiin innokkaasti vastaan. Potilaiden kertomuksissa korostuivat valoisuus ja juhlavuus – toisaalta myös kaikuisuus ja kolkkous. Arkkitehtikunta ylisti rakennusta, ja se julkaistiin pian valmistumisensa jälkeen kansainvälisestikin laajasti.

Tuberkuloosin hoitokäytännöt muuttuivat 1950-luvun lopulla, jolloin lääkehoito kehittyi. Samalla parani anestesia ja leikkaushoidot korostuivat. Paimion parantolaan rakennettiin 1958 uusi leikkaussalisiipi, kun alkuperäinen tila jäi auttamatta liian pieneksi ja vanhanaikaiseksi. Samaan aikaan hallimakuuhoidoista luovuttiin ja makuuhallisiipi rakennettiin umpeen 1964; osastot saivat uusia hoitohuoneita ja muita lisätiloja.

Sittemmin Paimio, kuten muutkin suuret tuberkuloosiparantolat, muunnettiin muihin tauteihin keskittyneeksi sairaalaksi. Potilashuoneet ja käytännössä katsoen kaikki muutkin päärakennuksen tilat saneerattiin vastaamaan senhetkisiä tarpeita 1970- ja 80-luvuilla. Silti sairaalakäyttö loppui 2015 ja parantolaan asettui uudenlaista kuntoutustoimintaa.

Jonas Malmberg

__________

Aalto, Alvar (1933). ”Paimion parantola”, Arkkitehti 6/1933.

Aalto, Alvar (1934). ”Paimion parantolan asuinrakennuksia”, Arkkitehti 4/1934.

Aalto, Alvar; Kalkas, Ilmo & Savonen, Severi (1933). Varsinais-Suomen Tuberkuloosiparantola. Paimio: Varsinais-Suomen tuberkuloosiparantolan rakennuslautakunta.

Schildt, Göran (1997). Näin puhui Alvar Aalto / Alvar Aalto in His Own Words. Helsinki: Otava.

Törrönen, Sirkka (1983). Varsinais-Suomen tuberkuloosipiiri. Turku: Varsinais-Suomen tuberkuloosipiirin kuntainliitto.