Merihaka

Entiselle teollisuusalueelle ja täyttömaalle rakennettu Merihaka on edustava esimerkki 1970-luvun kaupunkirakentamisesta. Alue on korkeiden tornitalojen ja niitä reunustavien matalampien asuinrakennusten tiivis kokonaisuus, jossa asukkaita on noin 2300. Itä-Pasilan ohella Merihaka on toinen 1970-luvulla Helsinkiin rakennettu asuinalue, joka rakennettiin kerralla ja jossa sovellettiin kompaktikaupunkiajattelua. Arkkitehtonisesti Merihaka on kuitenkin Itä-Pasilaan verrattuna yksityiskohdiltaan huolitellumpi ja kaupunkikuvallisesti mietitympi kokonaisuus.

Jalankulku on nostettu autoliikenteen yläpuolelle kansitasolle, jossa myös alueen palvelut, kuten ruokakauppa, päiväkoti ja palloiluhalli sijaitsevat. Aikakauden ihanteiden mukaisesti arkkitehtien tavoitteena oli luoda kansitasolle sosiaalista kanssakäymistä edesauttavaa kaupunkitilaa. Merihaka rajautuu erittäin vilkkaasti liikennöityyn Sörnäisten rantatiehen, josta autoliikenne ohjautuu Hakaniemen sillan yli kohti Helsingin keskustaa. Kahdelta sivultaan Merihaka rajautuu rantakatuun ja mereen. Etelärannassa on pienen puistikon edustalla venelaitureita. Meren läheisyyden kääntöpuoli ovat ankarat sääolot, jonka seurauksena kävelykannella tuulee lähes aina.

Merihaan vallitseva rakennusmateriaali on aikakaudelle tyypillisesti betoni. Betonin ankaruutta ja suurten rakennusten yksitoikkoisuutta on pehmennetty harkituilla yksityiskohdilla. Julkisivuissa on käytetty diagonaalisesti profiloituja, alun perin maalaamattomia, betonielementtejä. Profiloitu betoni toistuu Merihaan julkisivuja vertikaalisesti rytmittävänä elementtinä. Alumiiniset parvekekaiteet ja puurakenteiset ikkunapuitteet on maalattu kirkasvärisiksi keltaista, sinistä, punaista ja vihreää käyttäen. Korkeiden rakennusten massiivisuutta keventää sisääntulokerrosten materiaalina käytetty teräsrunkoinen lasi. Laakeaa jalankulkukantta jäsentävät betoniset, geometriset istutusaltaat. Asemakaavamääräyksen mukaan istutuksille on varattava 30 % asuintonttien pinta-alasta.

Merihakaa on valmistumisestaan saakka kritisoitu mittakaavan musertavuudesta ja suorakulmaisesta monotonisuudesta. Anonyymina elementtilähiönä sitä ei kuitenkaan voi pitää. Alueella on vahva merellinen identiteetti ja yhtenäisenä säilynyt 1970-lukulainen ilme. Erityisesti monet Merihaassa asuvat arvostavat asuinpaikkansa omalaatuisia erityispiirteitä.

Anna Autio

__________

Kråkström, Erik (1965). ”Kone ja Sillan alueen järjestelyehdotus”. Arkkitehti 10–11/1965.

Laine, Olavi  (1973). ”Merihaan asemakaava- ja talosuunnittelu”. Rakennustaito 9/1973.

Rauske, Eija (2012). ”Merihaka”. Lahti, Juhana; Paatero, Kristiina & Rauske, Eija (toim./eds.). Rantaviivoja. Asuinalueita meren äärellä / Shorelines. Residential Areas by the Water. Helsinki: Arkkitehtuurimuseo.