Lounais-Suomen maalaistentalo

Vuoden 1927 rakennustoiminta oli Turussa ennätysmäisen vilkasta ja monet keskustan vanhat empiretalot saivat väistyä modernien asuin- ja liikerakennusten tieltä. Lounais-Suomen maaseutujärjestöt järjestivät tammikuussa 1927 arkkitehtuurikilpailun monitoimitalostaan, johon sijoitettaisiin paitsi maaseutujärjestöjen myös kaupungin teatterin ja erilaisten yhdistysten toimitiloja sekä liike- ja asuinhuoneistoja.

Nuori jyväskyläläisarkkitehti Alvar Aalto tilasi 18.1. kilpailuasiakirjat. Vaikka kilpailu päättyi jo 25.2., Aalto voitti ehdotuksellaan ”Acer”. Voitto toi hänet Turkuun, sillä valtavan kokonaisuuden toteuttaminen Puutarhakadun ja Humalistonkadun kulmatontille vaati arkkitehdin läsnäoloa. Maalaistentalon valmistuttua joulukuussa 1928 Aallot asuivat siinä.

Tiiliseinäinen, viisikerroksinen talo täyttää koko tontin. Suorakaiteen muotoisen talon keskellä oli avoin sisäpiha. Aallon kilpailutyö edusti aikansa pohjoismaista klassismia runsaine koristeineen. Hän työsti luonnoksiaan keväällä 1927 ja toteutuksessa julkisivukoristeet vähenivät. Sileäksi rapatun Humalistonkadun julkisivun yläosaan on tekstattu versaalikirjaimin ”Lounais-Suomen Maalaistentalo” sekä sen molemmin puolin akantusfriisit kuin muistumina klassismista. Uuden arkkitehtuurin horisontaalia vaikutusta lisäsivät rytmikkäästi sijoitetut kuusiruutuiset hollantilaisen Crittal-Braatin valmistamat ikkunat ja ulko-ovet teräsprofiileineen. Lisäksi vaakasuuntaista ilmettä korostivat katutason betonikehystettyjen näyteikkunoiden sivustojen lamppurivistö ja yläpuoleinen katos.

Maalaistentalon toimistoihin ja asuntoihin vievän pääsisäänkäynnin mustan marmoriportaalin teki turkulainen veistämö K.J. Forsström. Puutarhakadun puolella on toinen syvennys, jossa oli teatterin sisäänkäynti kolmine ovineen. Aula marmoriportaineen, punaisine seinineen ja mustine metallikoristeisine samettipintaisine ovineen on osittain mennyttä, ja näyttämö tuhoutui teatterin tulipalossa 1954.

Katutason myymälät ja toisen kerroksen ravintolan Aalto sisusti yksityiskohtia myöten, myös Länsi-Suomen Osake-Pankin huonekalut tehtiin hänen piirustustensa mukaan. Pöydät pankkisaliin teki turkulainen O.Y. Sorvimo ja putkituolit Auran Rautateollisuus O.Y. Valaisimet olivat tanskalaisen Poul Henningsenin malleja.

Puutarhakadun puolella olleeseen Itämeri-ravintolan kaksikerroksiseen tilaan hankittiin saksalaiset Breuerin putkihuonekalut, mutta puutuolit pöytineen olivat Aallon suunnittelemia kaarevaselkäisiä ja -jalkaisia kreikkalaisen klismostuolin mukaelmia. Ne valmisti O.Y. Huonekalu- ja Rakennustyötehdas A.B. eli Aallon merkittävin Turun ajan yhteistyökumppani, kekseliäs huonekalutehtailija Otto Korhonen. Ravintolan sisustusta muutettiin jo 1949 Carin Bryggmanin suunnitelmien mukaan, mutta Erik Bryggman suunnitteli samassa yhteydessä radikaalit julkisivumuutokset, eli ravintolan kahden kerroksen korkuiset ikkunat Puutarhakadun puolelle.

Yhtä suurta moniruutuista mattalasi-ikkunaa lukuun ottamatta asuin- ja liikekerrosten rautaikkunat muutettiin puisiksi 1945–59. Lähinnä porrashuoneet sekä asuinkerrosten että keittiöportaikot hisseineen ovat suhteellisen hyvin säilyneitä.

Viimeiset mittavat muutokset suunnitteli arkkitehtitoimisto Casagrande & Haroma 2003, jolloin piha katettiin lasilla. Sisäpihalle rakennettiin oleskelutilat talon asukkaille ja ullakolle pieniä asuntoja. Tällöin yritettiin myös osin palauttaa alkuperäistä ilmettä, ja Bryggmanin muuttama ikkunarivistö palautettiin alkuperäisasuunsa ja tärkein entistämiskohde sisällä oli teatterin eteisaula juhlavine marmoriportaikkoineen.

Helena Soiri-Snellman

__________

Aalto, Alvar (1929). ”Lounais-Suomen Maalaistentalo, Turku”. Arkkitehti 6/1929.

Pakoma, Katariina (2003). Alvar Aalto, Lounais-Suomen Maalaistentalo, Turku 1927–28. Rakennushistoriallinen selvitys. Helsinki: Alvar Aalto Säätiö.