Lastenlinna

Vapaaherratar ja kirurgisen sairaalan ylihoitajatar Sophie Mannerheimin 1918 perustamasta yksinäisille äideille ja heidän lapsilleen tarkoitetusta Lasten Linnasta muotoutui 1920-luvun kuluessa professori Arvo Ylpön toimesta Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton alaisena toimiva lastenhoitolaitos, joka toimi myös lastenhoitajien opetuslaitoksena.

Lastenlinnan rakennuksen suunnittelun aloitti arkkitehti Kaarlo Borg 1938. Hän sairastui ja kuoli seuraavana vuonna, jolloin työ siirtyi hänen sisarelleen Elsi Borgille sekä Olavi Sortalle ja Otto Flodinille. 1958 toteutettu laajennusosa on Elsi Borgin käsialaa. Suunnittelijajoukkoon kuului myös Lisa Johansson-Pape, jonka piirtämät valaisimet ovat interiöörin olennainen osa. Lastenlinnan suunnitteluun vaikuttivat tilaajan edustajina Arvo Ylppö ja Lastenlinnan ylihoitajatar Agnes Sinervo. Molemmat olivat matkustelleet ulkomailla tutustumassa erilaisiin lastensairaaloihin ja -hoitolaitoksiin ja toivat vaikutteita mukanaan suunnitteluprosessiin. Lastenlinnan rakentaminen oli yksi oman aikansa suurimmista julkisista rakennushankkeista. Koko suunnittelun ja rakentamisen ajan rahalahjoituksia saatiin erilaisin keräyksin, ja rakennuksesta tuli eräänlainen koko kansan jälleenrakennuksen symboli.

Pitkän suunnittelu- ja rakentamisvaiheen seurauksena Lastenlinnan arkkitehtuurista muodostui 1930-luvun funktionalismin ja 1940-luvun romanttisen suunnan synteesi. Tornimaisen asuntolaosan ja kaarevan nelikerroksisen hoitolaosan yhdistelmä ja rationaaliset pohjaratkaisut ovat yhdistettävissä funktionalismiin. Suunnittelussa pyrittiin myös maksimoimaan ilman ja auringonvalon saanti. Julkisivujen koristerappaus, reliefit ja koristeveistokset ovat puolestaan sodan jälkeisen romanttisen suunnan ilmentymiä. Torniosan julkisivukoristelussa esiintyvä kotka poikasineen oli jo 1920-luvulla aiheena Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Lastenlinnan tunnuskuvassa edustaen uhrautuvaa äidinrakkautta. Rapparimestari Yrjö Kyllösen toteuttamat kotkareliefit suunnitteli kuvanveistäjä Sakari Tohka, jonka käsialaa ovat myös vahvasti tyylitellyt, uusia lastenhoidon muotoja symboloivat koristeveistokset.

Runsas julkisivukoristelu herätti myös arvostelua ja vieroksuntaa arkkitehtien keskuudessa. Terastirappaus täydennettynä reliefimäisillä kuvioilla muodosti liian suuren ristiriidan modernille sairaala-arkkitehtuurille.

Julkisivut ovat säilyneet melko hyvin ja niitä on korjattu konservoivasti. Lähes kaikki ikkunat ja ulko-ovet on kuitenkin uusittu. Sisällä muun muassa kappelin rappaukset ovat säilyneet hyvin. Pohjaratkaisuiltaan on parhaiten säilynyt torniosa. Kaarevassa hoitolaosassa keskikäytäväratkaisu on säilynyt, mutta muuten muutokset ovat olleet suuria.

Maarit Henttonen

__________

Henttonen, Maarit (2009). Kansakunnan parhaaksi. Suomalaiset naisten- ja lastensairaalat 1920-1940-luvulla arkkitehtonisena, lääketieteellisenä ja yhteiskunnallisena suunnittelukohteena. Helsinki: SKS.

Jalonen, Outi (2010). ”Lastenlinnan historia”, Mannerheimin Lastensuojeluliitto: http://www.mll.fi/mll/historia/lastenlinna/ (haettu/accessed 3.1.2017)