Lasipalatsi

Arkkitehtiylioppilaat Arvo Aalto, Niilo Kokko, Olavi Laisaari, Viljo Revell ja Heimo Riihimäki perustivat vuonna 1933 Oy Lasipalatsi Ab:n tarkoituksenaan vuokrata entisen kasarmin tontti väliaikaisen liikerakennuksen rakentamiseksi. Samalla he ottivat aktiivisesti kantaa alueen asemakaavaehdotukseen. Vuonna 1935 Suomen osuuskauppojen keskuskunta (SOK) ja Voinvientiosuusliike Valio yhdessä ostivat yhtiön arkkitehtiopiskelijoilta ja antoivat arkkitehtisuunnittelun Kokon, Revellin ja Riihimäen tehtäväksi.

Lasipalatsi oli syntyessään uusi rakennustyyppi, basaari, jonka toiminnoissa yhdistyivät vapaa-aika ja liiketoiminta. Läpikuljettavien liikehuoneistojen ja 700 hengen ravintolan oli määrä palvella tulevia Helsingin Olympialaisia vilkkaan Mannerheimintien ja linja-autoaseman risteyskohdassa. Aukion ympärille kiertyvän U-muotoisen rakennuksen yhden siiven muodostaa näyttävä elokuvateatteri Bio Rex. Rakennuksesta tehtiin kokonaistaideteos, jonka huolelliseen suunnitteluun ja toteutukseen osallistui nimekkäitä taiteilijoita ja muotoilijoita.

Lasipalatsi edustaa kevyttä ja nuorekasta funktionalismia, mikä ilmenee vallattomana massoitteluna ja julkisivun virtaviivaisuutena yhdistettynä lennokkaisiin ja jopa humoristisiin yksityiskohtiin. Kansallisessa, nuoressa rakennusperinnössä funktionalististen rakennusten merkitys Suomessa on erityisen suuri. Lasipalatsin arkkitehtuuri viittaa aikakautensa tulevaisuudenuskoon ja uuden tekniikan ihannointiin. Rakennuksen teräsbetoninen pilari-palkki -järjestelmä on varhainen esimerkki uudesta rakennejärjestelmästä. Lasipalatsi on myös LVI-tekniikan pioneeritöitä. Myös sähkö- ja valaistussuunnittelu edustivat uutta ajattelua.

Lasipalatsin restaurointi valmistui vuonna 1998 (Pia Ilonen, Minna Lukander / Alli Oy). Lasipalatsin lyhyt kukoistuskausi ennen jo 1940-luvun lopulla alkanutta rapistumista otettiin suunnittelun lähtökohdaksi. Elokuvateatteria lukuun ottamatta alkuperäisiä sisätiloja kalusteineen oli vain vähän tallella. Sisätilojen ja julkisivujen rakennusosia konservoitiin, rekonstruoitiin ja kopioitiin alkuperäispiirustusten ja valokuvien perusteella.

Arvokkaita, vuosikymmeniä muuttumattomina säilyneitä sisätiloja on Helsingissä vähän. Vaikka vuoden 1998 restauroinnissa ei voitu palauttaa alkuperäistä tilajäsentelyä ja ulkoasua täydellisesti, on se pääpiirteiltään ja tunnelmaltaan alkuperäisen kaltainen. Vuoteen 2018 mennessä osa Lasipalatsin rakennuksesta otetaan uuden, pääosin aukion alle rakennettavan Amos Andersonin taidemuseon käyttöön.

Pia Ilonen

__________

Högström, Hilkka (1996). Lasipalatsi, rakennushistoriallinen selvitys (1936–1998).

Högström, Hilkka (toim.) (1999). Lasipalatsi. Helsinki: Lasipalatsin Mediakeskus Oy – Lasipalatsi Media Centre Ltd.

Ilonen, Pia & Lukander, Minna (1999). ”Lasipalatsin peruskorjaus / Renovation of the Glass Palace in Helsinki”, Arkkitehti 2/1999.

Ilonen, Pia (2004). KALEIDOSCOPE. Planning and Implementing the Restoration of Lasipalatsi: The Whole Picture. Design-based licentiate thesis, Helsinki University of Technology.

Kokko, N; Rewell, V. & Riihimäki, H. (1937). ”Oy Lasipalatsi Ab”. Arkitekten 3/1937.