Kudeneule Oy:n tehdasalue

Hyvon-Kudeneule Oy:n tekstiilitehtaasta, toimistotiloista ja asuntoalueesta järjestettiin vuosien 1953–54 vaihteessa kutsukilpailu, jonka voitti Viljo Revell. Tehtaalle oli osoitettu tontti Silversandin luonnonkauniilta merenranta-alueelta. Revell hyödynsi suunnitelmassaan taitavasti maaston tasoeroja, ja tuotantolaitos onkin ympäristöönsä tasapainoisesti sopeutettu rakennus, jossa edistyksellinen rakennustekniikka on yhdistetty suoraviivaiseen muotokieleen. Asuntoaluetta ei toteutettu Revellin suunnitelman mukaisesti.

Ennen tehtaan rakentamista tekivät toimitusjohtaja, omistaja Aarne Karjalainen ja Revell kaksi opintomatkaa Yhdysvaltoihin. Revell alkoikin kehitellä tuotantohallin pohjaratkaisua Henry Fordin periaatteiden mukaisesti. Suorakaiteenmuotoinen halli on tehokkaasti valaistu yhtenäinen tila. Siitä erkanee suorakulmaisesti kaksi kapeampaa pilareilla seisovaa siipeä, joissa sijaitsi alun perin toimistotilat ja työntekijöiden sosiaalitilat. Yksi Revellin päätavoitteista oli luoda hyvä työympäristö: erityistä huomiota on kiinnitetty tilojen valaistukseen ja sisustuksiin. Uudenaikaisten maisemakonttorien ja sisääntulohallin huonekalut suunnitteli Antti Nurmesniemi.

Tehtaan rationalistinen ulkoasu ilmensi sen sisällä tapahtuvaa työprosessia. Rakennuksessa on teräsbetoninen pilari-palkki-rakenne, joka mahdollisti tulevat laajennukset. Ensimmäisessä vaiheessa suunnitellusta 250 metriä pitkästä tehdashallista toteutettiin vain noin sata metriä pitkä osuus. 1960–61 sitä jatkettiin 30 metrillä. Rakennuksen ulkoseinät olivat amerikkalaisista liikerakennuksista tuttua ”curtain wall” -tyyppiä. Seinälevyihin oli valmiiksi kiinnitetty eristysmateriaalina toiminut lastulevy. Julkisivumateriaalina Revell käytti 1950-luvulla viimeistä huutoa ollutta poimutettua alumiinia. Kokonaisuuteen kuuluu erillinen voimakeskus.

Kudeneuleen arkkitehtuuria on verrattu Eero Saarisen töihin, erityisesti General Motorsin Teknisen keskuksen rakennuksiin Detroitissa (1949–56). Saarinen ja Revell tunsivat toisensa ja he tapasivat Revellin vieraillessa Yhdysvalloissa ennen Kudeneuleen suunnittelemista. Amerikkalaisvaikutus näkyy myös tuotantolaitoksen ympäristön suunnittelussa. Suomessa teollisuusalueiden ympäristö jätettiin mielellään luonnontilaan. Kudeneuleen ympäristö on viimeistelty, siinä on pengerryksiä ja nurmikenttiä ja rakennuksen edessä oleva vesiallas on ympäröity laatoituksella.

Hyvon-Kudeneule Oy lopetti toimintansa tehtaassa 1970-luvulla. Sen jälkeen rakennuksissa on valmistettu muun muassa alumiinitölkkejä ja tuubeja.

Elina Standertskjöld

__________

Lehto, Tiina (1989). Hangon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema. Tammisaari: Hangon museon julkaisuja n:o 8.

Rewell, Viljo (1956). ”Kudeneule Oy”, Arkkitehti 11-12/1956.

Standertskjöld, Elina (2008). Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1930-1950. Helsinki: Rakennustietosäätiö, Rakennustieto Oy, Suomen rakennustaiteen museo.