Hotelli Aulanko

Suomessa toteutettiin 1930-luvun loppupuoliskolla monia rakennushankkeita, jotka palvelivat hiljalleen vaurastuvan yhteiskunnan tarpeita. Matkailurakentaminenkin nousi yhdeksi tärkeäksi osa-alueeksi. Loisteliain esimerkki siitä oli mannermaisen tyylikäs Aulangon hotelli. Turistitoiminnan ohella siellä järjestettiin kongresseja ja filmattiin elokuvia.

Rakennus sijoittui luonnonpuiston reunaan kauniiseen Vanajaveden järviympäristöön. Hotellin valkoiseksi rapattu hahmo näkyi nurmikenttien ja rantapuuston takaa kontrastina ympäröivälle maalaismaisemalle. Sijainti tarjosi myös oivalliset urheilumaastot hiihtolatuineen ja golfkenttineen, mikä vastasi 1930-luvun uudenlaisen elämäntavan, ulkoilmaelämän ja kuntoilun, ihanteisiin.

Hotelli jäsentyi viisikerroksiseen huonesiipeen ja matalaan sisääntuloaula-, kahvila- ja ravintolaosaan. Kahvilatila oli jaettavissa jakoseinin pienempiin osiin. Monikäyttöisyyttä lisäsivät mahdollisuus yhdistää hotellihuoneita ja käyttää niitä myös neuvotteluhuoneina.

Ulkoterassit ja istutusalueet yhdistivät ensimmäisen kerroksen tiloja toisiinsa. Tilasarjat aulasta ravintolan kautta terasseille liittyivät saumattomasti toisiinsa. Näkymät puistoympäristöön ja järvelle olivat tärkeä osa sisätilojen vaikuttavuutta. Korkea huonesiipi oli nostettu osin pilareille, jotta sen suunnasta näkymä olisi mahdollisimman avoin. Siipi toimi rakennuksen maamerkkinä. Sen pyöristetty pääty hallitsi sisääntulojulkisivua. Pitkä lännenpuoleinen julkisivu oli puolestaan jäsennetty suorakulmaisilla parvekkeilla, joiden lattia oli lasitiiltä.

Sisätiloja leimasivat korkeatasoiset materiaalit: kiillotetut kumimatot, kirkkaat öljymaalipinnat, lasitiilet, hopeanhohtoiset pilarit, lukuisat kotimaiset puulajit ja luonnonkivi. Aulassa ja ravintolassa vallitsi ennennäkemättömän ylellinen tunnelma.

Hotellitoiminta jatkuu Aulangolla edelleen. Se on myös valitettavasti merkinnyt useita alkuperäisestä arkkitehtuurista piittaamattomia muutoksia vuosien varrella. Lisärakentaminen eri vaiheissa on hämärtänyt alkuperäisen hotellirakennuksen selkeyttä. Osa laajennuksista on rakennettu kiinni alkuperäiseen rakennusrunkoon, mikä on merkinnyt avointen tilojen ja näkymien sulkeutumista. Rakennuksen asema puistoympäristössään on pääosin säilynyt, vaikka läheltä tarkasteltuna uudisrakentaminen peittää ensimmäisen kerroksen lähes täysin. Interiöörissä on jäljellä vähäisessä määrin alkuperäisiä materiaaleja ja rakennusosia.

Sirkkaliisa Jetsonen

__________

Blomstedt, Märta & Lampén, Matti (1939). ”Hotelli Aulanko”. Arkkitehti 1/1939.