- PaikkakuntaHelsinki
- Valmistumisvuodet 1930
- Vuosikymmen1930-luku
- Lisätty valikoimaan1993
- AikakausiIdentiteetin rakentaminen
Valmistuessaan Henkivakuutusyhtiö Pohjan liiketalo herätti huomiota ja kannanottoja sekä puolesta että vastaan, sillä virtaviivainen liiketalo poikkesi radikaalisti ympäristöstään. Muutama vuosi aiemmin järjestetyn arkkitehtuurikilpailun tuomarointikaan ei tapahtunut yksimielisesti, vaan klassistiset ja funktionalismin mukaiset ehdotukset jakoivat juryn mielipiteet jyrkästi. Arkkitehtuurin valtavirta oli muuttumassa. Rakennuksessa on monia kansainväliselle modernismille ominaisia piirteitä kuten pilarirunko, nauhaikkuna-aihe ja kattoterassi. Funktionalismin idea toteutuu kuitenkin vain näennäisesti. Julkisivun vapaan sommittelun sijaan ikkunanauha katkeaa seinäpintaan asti yltävän rungon takia, ja tuo kohta on peitetty mustalla hiotulla lasilla. Rakennuksessa on myös klassismin aiheita kuten pilareiden koristeet, näyteikkunoiden yläpuolinen korostuslista ja leveä räystäslista. Koristeellinen julkisivun osuus sivuporrashuoneen kohdalla liittää vakuutusyhtiön talon viereiseen, vanhempaan rakennukseen.
Pääportaikko on näyttävä. Kullakin kerrostasolla on porrashuoneeseen liittyvä pyöreä eteishalli. Rakennusrungon keskellä on valopiha, johon toimistotilat avautuvat. Rakennuksen sydän on kolmannen kerroksen yhdeksän metriä korkea lasikatteinen Pohja-yhtiön entinen asiakaspalvelusali, jota kiertää kehämäinen parvi. Rakennuksen valmistuttua salitilaa kuvattiin seuraavasti: ”Toimistosali ulottuu kahden kerroksen läpi ollen varsin merkillinen pyöriö. Se on kuin pienehkö teatteri, jossa toimistoherrat istuvat ensi parvella ja konttorineidit permantoaitiossa (…). Valo tulee katon kautta suuresta lasipyöriöstä. Kalustus on pienempiä yksityiskohtia myöten uudenaikaista.” (Helsingin Sanomat 4.9.1930). Kuten muutkin talon tilat, myös asiakaspalvelusali on nykyisin vuokrattuna yksityiselle yritykselle. Itse tila on säilynyt, mutta kalustus ja väritys ovat muuttuneet.
Sisustusratkaisut, teräsputkikalusteet, vaneriovet ja kumilattiat, olivat ajan hengen mukaisia tai jopa sitä edellä. Hygieeniset teräsputkihuonekalut yleistyivät pian funktionalismin läpimurron jälkeen, varsinkin julkisissa tiloissa, hitaammin kotien sisustuksissa. Vaneri oli suosiossa kotimaisuutensa takia, kumista puolestaan tuli suosittu lattiamateriaali 1930-luvulla.
Rakennuksen ominaispiirteet ovat säilyneet hyvin, vaikka sisustuksen yksityiskohtia on hävinnyt. Joitakin vuosia sitten osa ylintä kerrosta kiertävän kattoterassin kaiteesta varustettiin käyttöturvallisuutta parantavalla, mutta kaupunkikuvassa varsin huomaamattomalla metalliverkolla.
__________
”«Elonvara’s» och «Pohja’s» eskissritningstävlingar”, Arkitekten 8/1928.
Jeskanen, Timo & Leskelä, Pekka (2000). Oiva Kallio. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo.
Kallio, Oiva (1930). ”Livsförsäkningsbolaget ’Pohjas’ affärshus”, Arkitekten 8/1930.
Nimimerkki Pohjamies (1930). ”Pohjan ’funkistaloa’ katsomassa”, Helsingin Sanomat, 4.9.1930.
Standertskjöld, Elina (2008). Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1930–1960. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo, Rakennustietosäätiö, Rakennustieto Oy.