Haukilahden vesitorni

Vesitornit kuuluvat olennaisella tavalla suomalaisen sodanjälkeisen kaupungistumisen maisemaan. Kaakkois-Espoon korkeimmalle kohdalle rakennettu Haukilahden vesitorni on espoolainen identiteettirakennus, joka on sekä rakennusteknisesti, arkkitehtonisesti että maisemallisesti ainutkertainen. Sen tunnistettava muoto hallitsee ympäristöään läheltä ja kaukaa. Mereltä torni näkyy pitkälle Suomenlahdelle ja maalla se toimii maamerkkinä Länsiväylää ajaville. 

Rakennuksessa näkyvät 1960-luvun taiteellinen konstruktivismi, futurismi ja avaruusromantiikka. Lentävän lautasen muodon innoittajana toimi arkkitehdin mukaan animaatiosarja Jetsonit.

Tornin rakenne ja rakennustekniikka olivat Suomessa aikanaan ainutlaatuisia. Vesisäiliö on puolipallon muotoinen, ja se lepää betonisen keskitornin ja sitä ympäröivien kuuden ohuemman pilarin varassa. Vesisäiliön päällä vastakkaisena pallokalottina on pyöreä ravintolasali näköalaterasseineen. Alkuperäiset betonikuoret valettiin maahan rakennettujen muottien avulla ja nostettiin hydraulisilla nostimilla paikalleen noin 40 metrin korkeuteen. Pallokuorien laskenta oli aikanaan haastava tehtävä, ja apuna oli käytettävä myös silloisia tietokoneita.

Haukilahden vesitorni on pääkaupunkiseudun vesitorneista ainoa, johon myös yleisöllä on pääsy. Tornin julkinen käyttö on oleellinen osa sen merkitystä ja arvoa. Ravintolan ja näköalaterassin ansiosta se on suosittu turistikohde.

Lähes puolet Suomen vajaasta viidestäsadasta vesitornista on rakennettu 1960–1970-luvuilla. Lähestyvä peruskorjausikä merkitsee usein myös rakennuksen tarkoituksenmukaisuuden uudelleenarviointia. Esimerkiksi 1959 valmistunut Lauttasaaren vesitorni, joka oli Suomen ensimmäinen merkittävä kartiomallinen vesitorni, poistettiin teknisesti vanhentuneena ja huonokuntoisena käytöstä. Vaihtoehtoista käyttöä ja tornin korjaamista mietittiin pitkään mutta lopulta torni purettiin vuonna 2015.

Haukilahden vesitorni on sen sijaan edelleen alkuperäisessä käytössään osana Espoon vesihuoltoa. Se peruskorjattiin 2011–2012 huolellisesti vaalien rakennuksen alkuperäistä ilmettä. Esimerkiksi tornin rapautunut kattokalotti purettiin kokonaan ja rakennettiin uudelleen. Uusi kalottilaatta tehtiin samoilla suhteilla kuin alkuperäinen, joten rakennuksen hahmo säilyi muuttumattomana.

Anna Autio

__________

Asola, Ismo (2003). Vesitorni – yhdyskunnan maamerkki. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Hovinen, Juha (2012): ”Haukilahden vesitornin peruskorjaus”. Betoni 4/2012.

Lehtovuori, Panu & Prokkola, Janne (2010). Haukilahden vesitorni. Rakennushistoriaselvitys. Helsinki: Livady Osakeyhtiö. http://www.livady.fi/293/haukilahti1.pdf (haettu/accessed 18.12.2016).