Dipoli

Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan taloksi rakennettu Dipoli on keskeinen osa Alvar Aallon käyttösuunnitelmien pohjalta toteutettua Otaniemen kampusta. Rakennuksen suunnittelusta järjestettiin yleinen arkkitehtuurikilpailu vuonna 1961 ja jatkokilpailu kahden parhaan ehdotuksen tekijöiden kesken seuraavana vuonna. Rakentaminen rahoitettiin suurelta osin lahjoituksilla.

Pietilät pyrkivät häivyttämään suuren rakennuksen ympäröivään luontoon käyttämällä abstrahoituja luonnonmuotoja, suuria ikkunaseiniä, luonnonmateriaaleja ja vihreänruskeaa väritystä. Jokainen julkisivulohko on jäsennöity eri tavoin, ja ulkoseinät polveilevat voimakkaasti sekä pysty- että vaakasuunnassa. Päämateriaaleja ovat puhtaaksivalettu betoni, kupari- ja puuverhoukset ja luonnonkivilohkareet. Eteläisen sisäänkäynnin edessä on Reijo Perkon työryhmän vuonna 1968 toteuttama akustis-kineettinen Käpy-veistos.

Dipoli koostuu kahdesta eriluonteisesta osasta: vapaamuotoinen osa sisältää tärkeimmät julkiset tilat ja matalampi suorakulmainen osa arkisempia toimintoja. Keskellä on hallimainen suurkeittiö ja sen ympärillä erikokoisia kokous-, juhla- ja ravintolasaleja. Siirtoseinät ja liukuovet mahdollistavat tilojen yhdistämisen erilaisiksi kokonaisuuksiksi. Ulkokehällä olevat tilat avautuvat lähiympäristöön puurakenteisten ikkunaseinien läpi. Rungon keskellä olevat tilat saavat luonnonvaloa kattoikkunoiden ja -lyhtyjen, valokuilujen ja sisäikkunoiden kautta. Sisätilojen päämateriaaleja ovat puhtaaksivalettu betoni, kuultokäsitellyt puuverhoukset ja luonnonkivilohkareet. Pietilät suunnittelivat Dipoliin suuren määrän kalusteita, valaisimia ja muita yksityiskohtia.

Dipolin omaperäinen arkkitehtuuri herätti valmistuessaan paljon huomiota niin koti- kuin ulkomaillakin ja sai osakseen myös runsaasti arvostelua. Rakennusta käytettiin ylioppilaskuntatalona vuoteen 1981 saakka, minkä jälkeen se on toiminut kongressi- ja koulutuskeskuksena. Julkisivut ja päätilat ovat säilyneet varsin hyvin alkuperäisessä asussaan. Osa puuikkunoista on kuitenkin uusittu ja auloja on jaettu väliseinillä pienemmiksi huoneiksi. Lisäksi sisätilojen pintamateriaaleja on muutettu laajasti ja suurin osa alkuperäisistä kalusteista on hävinnyt. Dipoli korjattiin Aalto-yliopiston käyttöön vuosina 2015–17.

Kristo Vesikansa

__________

Arkkitehtitoimisto ALA Oy & Vesikansa, Kristo (2015). Dipoli. Rakennushistoriaselvitys ja inventointi, 20.3.2015.

Johansson, Eriika; Paatero Kristiina & Tuomi, Timo (toim.) (2008). Raili ja Reima Pietilä. Modernin arkkitehtuurin haastajat. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo.

Paatelainen, Raili & Pietilä, Reima (1967). ”Dipoli. Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan rakennus / The Institute of Technology students’ union building”. Arkkitehti 9/1967.

Salmenkivi, Antero; Pietilä, Reima; Juslén, Erkki; Törrönen, Ossi & Parko, Mauri (1966). ”Dipoli”. Rakennustekniikka, 9/1966.