Aallon kotitalo

Alvar ja Aino Aalto suunnittelivat perheelleen pientalon Munkkiniemestä vuonna 1934 hankkimalleen tontille. Kaksi vuotta myöhemmin valmistuneessa talossa olivat asunnon ohella tilat arkkitehtitoimistolle, mikä jakoi rakennuksen sisätilat kahteen. Toimisto-osan suuri, katonrajaan asti ulottuva ikkuna muistuttaa taiteilija-ateljeen ratkaisua, jossa työtila saa runsaasti tasaista pohjoisvaloa. Yhteisestä pääovestaan huolimatta toimisto oli selvästi rajattavissa perheen edustavasta olo- ja ruokailuhuoneen yhdistelmästä. Toisessa kerroksessa sijaitsivat kaikkein yksityisimmät tilat: makuuhuoneet, vierashuone, arkiolohuone ja kylpyhuone.

Rakennustekniikaltaan rakennus on sen ensisilmäyksellä mutkatonta ulkohahmoa monipuolisempi. Kadunpuoli ja toimisto-osa ovat laajasti tiilirunkoisia, mutta pihan puoli on rakennettu teräspilareiden varaan ja yläkerroksen ulokeosa on keveää puurakennetta. Vaakarakenteet ovat betonista. Rakenteelliset ratkaisut piirtyvät myös ulkoarkkitehtuurissa slammattuina tiilipintoina, maalattuina ja kuultokäsiteltyinä puupintoina sekä teräs- ja betonirakenteissa. Aalto kuvaili ratkaisuaan: ”Poikkeuksellisen rakenteen motiveeraa seuraavat näkökohdat: Yksityistalo, jossa valaistus, eri huoneitten suuntaus, terassien suuntaus ja tuulisuojat ym tahdotaan edullisesti ratkaista, tulee pakostakin meidän ilmanalassa paljoja ulkoseiniä vaativa” (Aalto 1937, 113).

Modernismiin liittyneen historian kieltämisen sijaan kotitalosta voi löytää edelleen muokattuja viittauksia kotimaiseen ja kansainväliseen perinnerakentamiseen. Aallon verrattain varhain alkanut ankaran ja dogmaattisen modernismin kritiikki ja vaihtoehtojen etsiminen ilmenevät kotitalon arkkitehtuurissa ja sen luonnonläheisissä, kodikkaissa materiaaleissa. Sisustusten materiaalit jatkuvat ulkoarkkitehtuurin linjoilla: lakatut parketit ja linoleumit sointuvat vaneri- ja kangasverhoiluihin, vaaleisiin tiilipintoihin ja toimistohuoneen niinikankaisiin.

Aino Aalto menehtyi vuonna 1949. Alvar Aalto asui talossa uuden vaimonsa, Elissa Aallon kanssa kuolemaansa 1976 asti. Sen jälkeen Elissa jäi yksin taloon aina vuoteen 1994 asti. Rakennukseen tehtiin liki kuuden vuosikymmenen aikana vain vähäisiä muutoksia: alakerroksen terassilta rajattiin palvelijanhuone jo 1939, yläkerroksen terassin askarteluhuoneen seinää siirrettiin ja sinne lisättiin uudet lasiovet, myös lasten makuuhuoneiden välinen seinä on ollut välillä poistettuna ja välillä paikallaan.

Talo siirtyi Alvar Aalto -säätiön hallintaan 1998, ja rakennuksen säilyttävän peruskorjauksen suunnitteli Arkkitehtuuritoimisto Iivanainen & Mustonen Oy Tapani Mustosen johdolla 2001–2002. Tämän jälkeen kohteessa on tehty ylläpitokunnostuksia.

Jonas Malmberg

__________

Aalto, Alvar (1937). ”Yksityistalo Aalto”. Arkkitehti, 8/1937.

Isohauta, Teija (2002). Alvar Aalto. Riihitien talo 1935–36 / The Riihitie House 1935–36. Helsinki: Alvar Aalto -säätiö.

Pakoma, Katariina (toim./ed.) (2012). Yksityistalo Aalto. Aalto-huset. The Aalto House. Jyväskylä: Alvar Aalto -museo.

Pallasmaa, Juhani (ed.) (2003). The Aalto House 1935–36. Alvar Aalto Architect Volume 6. Helsinki: Alvar Aalto Academy.