Asunto Oy Kannelmäen Pientalot valmistui 1974 täydentämään Kannelmäen 1950-luvulta alkaen rakentunutta lähiötä. Rakennuspaikka on entistä meren pohjaa ja Mätäjoen vartta, joten rakennukset perustettiin teräsbetonipilareiden ja -sokkelipalkkien varaan. Kaikkiaan yli kolmekymmentä erikokoista rakennusta toteutettiin Kemi Oy:n Domino-puu- ja teräselementeistä ja märkätilat tehtiin tilaelementtinä. Alueelle toteutetaan mittavaa peruskorjausta, joka on alkanut 2019.
Kannelmäen pientalot 1970-luvulla. Kuva: Esko Kahri.
Hankkeen alku ja rakennusvaiheet
Helsinki kaupungin järjesti 1970-alussa kohteesta suunnittelu- ja toteutuskilpailun, jonka kilpailuohjelmaan liittyi viitesuunnitelma ja arvioinnin perusteina olivat sekä suunnitelmien laatu että hintatarjous. Rakennusliikkeet markkinoivat tätä niin kutsuttua KVR-mallia, mutta arkkitehdit kritisoivat suunnittelun rakentajapainotusta. Kaupunki halusi eroon rakennusliikkeiden tyypeillä tehdyistä aluekohteista ja tiiviin pientalotuotannon tarve kasvoi. Tässä kilpailumuodossa taloudellisuus painottui, mutta suunnitelmien laadun vaikutus lisääntyi jatkuvasti ja oli vuosikymmen lopulla varsin vahva.
Kannelmäen pientalojen tarjoaja oli ruotsalaisen rakennusliikkeen tytäryhtiö Oy Plazer Suomi Ab. Kilpailun valmisteluista tilaajan kanssa vastasi ATR-toimistot / Esko Kahri, kilpailuvaiheen suunnittelusta Kai Lohman ja toteutusvaiheessa myös Antti Karvonen. Ratkaisun lähtökohdaksi suuren koon ja toistuvuuden vuoksi valikoitui esivalmisteinen Domino-järjestelmä. Värisuunnittelijaksi kiinnitettiin taitelija Hanno Karttunen, mistä keskusteltiin kaavoittajan kanssa ja oltiin tarpeesta ja tekijästä yksimielisiä. Taiteilija esitteli väriskaalansa havainnollisesti ja myös isoja mallikokeita tehtiin paikalla ja niitä hyväksyttiin kaavoittajan kanssa.
Voittanut ehdotuksemme poikkesi muita ehdotuksia enemmän viitesuunnitelmasta sekä rakennustyyppiensä että talojen sijoittelunsa osalta. Asuntoratkaisuja pidettiin kilpailun parhaina ja todettiin tarjouksen täyttävän hyvin yhteistilojen tarpeet sekä tekniset vaatimukset. Keskeinen peruste valinnalle oli myös toistuvuuden luova ratkaisu ilman yksitoikkoisuutta. Rakentaminen käynnistyi nopeasti vallinneen korkeasuhdanteen ja työvoimapulan aikana, joka oli myös poliittisesti levotonta. Työmaalle tuli melko kouluttamatonta väkeä ja rakennusvirheet yleistyivät. Vahva puoluepolitikointi oli myös ajalle tyypillistä, ja tähän osallistunut työmaa-arkkitehtimme sai Platzer Oy:ltä työmaakiellon. Se osaltaan vaikeutti työn hoitoa.
Hankkeen onnistumisen mahdollisti kaupungin viranomaisten tuki sekä elementtirakenne ja esivalmistus. Rakennusdomino Oy:n Teuvo Koivun kehittämä Domino-järjestelmä perustui moduulimittaisiin ala-, väli- ja yläpohjaelementteihin ja laatan kulmissa oleviin kerroksen korkuisiin teräspilareihin. Rakenne jäykistettiin puurakenteisin ulkoseinäelementein ja lisäksi paikallisesti diagonaaliteräksin. Järjestelmä edusti ulkoasultaan vähäeleistä ja puhdaslinjaista strukturalismia räystäättömine tasakattoineen ja niukkoine detaljeineen.
Suunnittelun kannalta rakenteiden kulmasijoitus ja hoikkuus olivat etu, joka mahdollisti monipuoliset asuntoratkaisut ja muuntelun. Toteuttajalla oli usko Domino-rakennusjärjestelmään ja tämä kohde oli vahva referenssi järjestelmän viennissä. Delftin korkeakoulun aloitteesta toimistolta tilattiin Hollantiin suuren asuntokohteen luonnokset, joista neuvoteltiin paikallisten viranomaisten kanssa. Myös Irakin suurkohteiden rakentajille tehtiin Expatriot Camp -suunnitelma, minkä lisäksi Rakennusdomino tarjosi järjestelmää Suomessa myös esimerkiksi myymälöiksi ja kyläkouluiksi. Järjestelmän elinkaaren katsottiin olevan samaa tasoa muihin vallitseviin rakennustapoihin verrattuna.
Hollantiin laaditun ehdotuksen perspektiivi.
Korjaustoimenpiteitä
Ensimmäiset laajat korjaukset 1980-luvun puolivälissä tehtiin alkuperäisen pääsuunnittelijan ja alueella alusta asti asuneen arkkitehti Kai Lohmanin johdolla. Taustalla oli putkilinjojen painumista seuranneita putkirikkoja. Julkisivujen puuverhouksia uusittiin kaakkois- ja lounaissivuilta ja kuultava pintakäsittely muutettiin peittäväksi alkuperäisiä värisävyjä noudattaen. Tasakatot muutettiin loiviksi aumakatoiksi sekä katettiin ja vesieristettiin kylmät parvekkeet. Aumakattoa ja niukkaa räystästä käyttäen alueen yleisilme säilyi.
Rakennuskokonaisuus tunnistettiin 2000-luvun alkupuolella nopean kaupungistumisen edustavana esimerkkinä ja se todettiin kiinnostavaksi kaavoitusta ja täydennysrakentamista varten tehdyssä alueinventoinnissa (Jonas Malmberg, 2014). Rakennusvalvonnassa torjuttiin ilmettä muuttavat ulkoseiniä paksuntavat korjaustavat ja vakioikkunoiden käyttö. Korjaussuunnittelua 2017 jatkettiin siten, että kokonaisuuden alkuperäinen arkkitehtoninen ajatus detaljeineen säilyi mahdollisimman hyvin.
Korjauksessa uusitaan rakennusten ulkopuoliset putket, kaapelointeja, pinnantasauksia ja kasvillisuutta. Alapohjien alle tehdään koneellinen ilmanvaihto ja julkisivujen lämmöneristys uusitaan tehokkaammin eristein. Julkisivujen verhouslautojen paksuutta ja tuuletusrakoa lisätään seinäpaksuuden säilyessä lähes ennallaan, ja puusuoja-aineiden tilalle tulee peittomaali alkuperäisin värityksin. Ikkunoiden puuosat uusitaan entisten detaljien mukaan, ja tuuletusikkunat tehdään yläsaranoituina. Kiinteät lasitukset toteutetaan kolminkertaisin selektiivi-umpiolasein ja avautuviin osiin tulee kaksinkertaiset umpiolasit ja paremmat tiivisteet. Ääneneristystä parannetaan käyttäen kahta lasipaksuutta. Vesikatot uusitaan lisäten katteen lämmöneristystä. Alapohjien alla putket uusitaan, ja alapintaan ja sokkeleihin asennetaan lisäeristys. Parvekkeiden vesieristykset uusitaan, ja terassien lattiatuuletusta parannetaan.
Ulkonäön ja detaljit säilyttävä suunnitelma sai 30.8.2017 rakennusluvan, jonka mukaan korjattiin mallitalo. Korjausaste on lähes 40 %, ja toteutus tapahtuu vaiheittain.
Ikkunan korjaussuunnitelman yksityiskohtia.
Toiminnallisia ominaisuuksia
Asukasmuutokset olivat rakennusjärjestelmän ominaisuuksien vuoksi helposti toteutettavissa. Asuntojen kantavat pystyrakenteet ovat hoikkia teräspilareita ja väliseinät ovat kevyitä elementtejä. Alkuperäisessä suunnitteluvaiheessa suosittiin suljettavia huonekeittiöitä, mutta märkätilat sekä keittiöiden tekniikkanousut sijoitettiin keskitetysti tuulikaappiin ja sisäportaaseen nähden. Tämä antoi mahdollisuuden jättää seiniä pois tilojen avaamiseksi, mitä käytettiin jo rakennusvaiheessa ja varsinkin myöhempinä vuosina. Avoin kierreporras on luonut avaruutta alakertaan. Joissakin asunnoissa porrastyyppi on vaihdettu suoravartiseen, ja osassa kierreporras on nyt palautettu vaihdetun sijalle.
Esteettömyyden osalta asunnot eivät ole kohtuudella parannettavissa elementtirakenteista ja asuntotyypeistä johtuen. Sisäänkäyntejä kuitenkin parannetaan nostamalla maan pintaa. Asunnoissa on kuitenkin pääosin kaksi kerrosta. Alakerrosten lattia on runsaat 30 cm maanpinnan yläpuolella. Wc- ja pesuhuoneet ovat tilaelementtejä, ja niiden lattia on alapuoleisen viemäröinnin johdosta 20 cm asuintiloja korkeammalla. Parvekeovien kynnykset ovat 10 cm korkeita.
Peruskorjauksessa paloturvallisuutta parannetaan sekä rivi- että luhtitaloissa. Rivitalot ja asuntojen väliset parvekkeet osastoidaan asuntokohtaisesti, mikä mahdollistaa parvekelasitukset. Myös ullakot osastoidaan ja sinne asennetaan asuntokohtaisen ilmanvaihtokoneet lämmön talteenottojärjestelmin. Asuntoihin tehdään uutta tuloilmakanavointia, mutta poistot saadaan vanhoilla kanavilla. Energiatehokkuutta parannetaan lämmön talteenotolla.
Alueelle ominainen vihreys säilytetään rakennusajalle tyypillisin puin ja pensain. Liian lähellä rakennuksia ja putkireiteiltä koivut ja huonokuntoiset puut kaadetaan. Aluesuunnitelma tehdään pintavesien johtamiseksi taloista poispäin, sadevesikaivoja lisätään. Sisäänkäyntien laatoituksia laajennetaan, ja pihalaatoitukset uusitaan.
Arakkitehtuuri ja peruskorjaus
Kohde on vuosikymmenten aikana herättänyt kansainvälistä kiinnostusta ja vierailuja. Varsinkin 1970-luvulla julkaistiin siihen liittyviä selvityksiä ja myönteisiä arviota. Ne tuottivat toimistollemme toimeksiannon Hollannista. Kohteeseen toivottiin puuelementtien ohella kiviaineisia seinä- ja aitaosia, mihin pilari-laatta-rakenne antoi hyvät mahdollisuudet. Luonnoksista saatiin hyvät arviot sekä ulkonäön että paloturvallisuuden kannalta. Vaikka hanke sai vahvaa tukea ministeriöstä, se kaatui paikallisiin asuntomääräysten tulkintaan. Kannelmäen pientaloista sai vaikutteita myös ATT:n rakennuttama noppamainen 11 talon ryhmä Malminkartanoon 70-luvun puolivälissä. Tuossa runko on betonielementeistä, mutta talojen ulkoseinät pääosin puurakenteiset.
Myös kotimainen lehdistö on julkaissut viime aikoina useita näkyviä ja myönteisiä kirjoituksia alueesta. Erityisesti ovat painottuneet asukkaiden muistot alueesta hyvänä sosiaalisena ympäristönä lapsiperheille. Helsingin Sanomien jutussa 2021 korostuivat muistot lapsuuden hyvästä ympäristöstä, jotka ovat lehden mukaan innoittaneet muuttamaan takaisin alueelle takaisin.
Domino-järjestelmän elinkaaren voi katsoa olleen samaa tasoa ajankohdan ryhmärakentamisen kohteiden kanssa. Näissä käytettiin 1970-luvulla lisääntyvästi rungoissa betonielementtejä, mutta julkisivut olivat yleisesti puurakenteisia. Tällaisen kohteen peruskorjaus tehtiin edellä mainituissa Malminkartanon taloissa 2010-luvulla, eivätkä ongelmat juuri poikenneet Kannelmäen korjauksista. Nykymääräysten esteettömyyttä voidaan Domino-järjestelmän korjauksissa parantaa varsin rajoitetusti. Lämmön talteenoton ja lämmöneristysten ja avulla energiankäyttö sen sijaan tehostuu tuntuvasti uusin lasituksin ja lämmöneristein. Yhteenvetona voi todeta, että peruskorjaus on perusteltua myös kevyen rakennusjärjestelmän laatukohteiden säilyttämiseksi.
Kannelmäen pientalot helmikuussa 2022. Kuva: Kai Lohman.
Kohdetiedot
Asunto Oy Kannelmäen Pientalot, Vanhaistentie 12–14, 00420 Helsinki. Kortteliin 33148, tonteille 1 ja 2 on rakennettu 28 puu- ja teräselementtirakenteista 2-kerroksista rivitaloa, 3 kaksikerroksista luhtikäytävätaloa (välipohjat betonia), yht. 191 asuntoa, 3 saunarakennusta sekä monitoiminen yhteisrakennus Kemi Oy:n Domino-puu- ja teräselementeistä, märkätilat asuinrakennuksissa tilaelementeistä. Lisäksi puurakenteisia jätekatoksia ja teräsrakenteisia autokatoksia. Yksi 6 asunnon talo on rakennettu uudelleen 1999 tulipalon jälkeen yleisilme säilyttäen. Rakennuspaikka on entistä meren pohjaa ja rakennukset perustettu teräsbetonipilareiden ja -sokkelipalkkien varaan. Kohde valmistui 1974 ja julkaistiin Arkkitehti-lehdissä 3/1973 ja 4/1975. Kohde on todettu arkkitehtuuriltaan arvokkaaksi kokonaisuudeksi (Vanha Kannelmäki, osainventointi, Jonas Malmberg 2014).
Artikkelin ovat kirjoittaneet Kannelmäen pientalojen arkkitehdit Esko Kahri ja Kai Lohman.