Teknillinen korkeakoulu

1949–1975
thumb image
Photo: Richard Peters / AAM
  • PaikkakuntaEspoo
  • Valmistumisvuodet 1949–1975
  • Vuosikymmen1940-luku, 1950-luku, 1960-luku, 1970-luku
  • Lisätty valikoimaan1993
  • AikakausiSodanjälkeinen modernismi
Suunnittelijat

Teknillinen korkeakoulu päätettiin siirtää Helsingin Hietalahdesta Espoon Otaniemeen 1948, jolloin valtio hankki sieltä Otaniemen kartanoalueen uutta kampusta varten.

Kampuksesta järjestettiin 1949 asemakaavakilpailu, jonka Alvar Aalto voitti ehdotuksellaan ”Ave Mater Alma, morituri te salutant”. Aalto vastasi Otaniemen kaavoituksesta kahden vuosikymmenen ajan ja suunnitteli kampuksen keskeisimmät rakennukset, korkeakoulun päärakennuksen ja kirjaston sekä useita muita rakennuksia. Aalto jatkoi asemakaavakilpailuehdotuksen pohjalta 1953–1955 ja jälleen 1960 päärakennuksen suunnittelua, ja se rakennettiin 1961–1964.

Päärakennus sijaitsee kartanon päärakennuksen paikalla Otaniemen kulttuurimaisemassa halliten kartanopuiston jäänteiden kehystämältä kumpareeltaan koko kampusta.

Rakennuksen eteläpuolella on kampuksen rakennustaiteellinen huippukohta, ympäristöään ylemmäksi terassoitu juhla-aukio. Sitä reunustavat päärakennuksen arvokkaimmat tilat, kuten amfiteatterin muotoiset auditoriot halleineen. ”Amfiteatterin” alemmat askelmat muodostavat aukiolle avautuvan ulkoilmakatsomon istuinrivit; ylemmät askelmat ovat auditorioita valaisevia yläikkunanauhoja. Niiden ylle on levitetty kuparinen velarium. Arkisemmat opetustilat ja työhuoneet sijaitsevat ”amfiteatterin” pohjoispuolella kolmi- ja nelikerroksisissa siivissä.

Vaikka kysymys oli Teknillisen korkeakoulun päärakennuksesta, rakennustekniikaltaan tai -materiaaleiltaan se ei edustanut kehityksen kärkeä: paikalla valetut betonirungot pienipiirteistä muottityötä vaatineine yksityiskohtineen ovat vanhahtavia, ja julkisivujen materiaalit, graniitti, punatiili ja kupari, vieläkin perinteisempiä. Tämä on sopusoinnussa antiikkisia aihelmia – amfiteattereita, temppelipäätyjä, pylväskäytäviä – viljelevän arkkitehtuurin kanssa. Päärakennus henkii sivistysyliopiston humanistisia ihanteita.

Päärakennusta laajennettiin Aallon suunnitelmien mukaan 1968–1975. Vuonna 2002 sen pohjoispäähän valmistui uusi, huolellisesti Aallon arkkitehtuuriin mukautettu auditorio (Arkkitehtitoimisto A-konsultit). Päärakennus on peruskorjattu vaiheittain 2005–2015 (Arkkitehtitoimisto A-konsultit, Arkkitehdit NRT).

Rakennus on suurimmaksi osaksi hyvin säilynyt. Arvokkaimmat yleisötilat ovat pääsääntöisesti säilyneet sisustuksineen. Arkipäiväisemmissä opetustiloissa on tehty enemmän muutoksia.

Nykyisin rakennus on Aalto-yliopiston käytössä, muttei enää päärakennuksena.

Otaniemi ja entinen Teknillisen korkeakoulun päärakennus ovat kansainvälisesti ja kansallisesti edustava esimerkki toisen maailmansodan jälkeisestä kampus- ja korkeakoulurakentamisesta; päärakennus on alueen tärkein symboli. Kokonaisvaltaisesti ulkotiloista aina sisustuksen yksityiskohtiin asti suunniteltu päärakennus on yksi Aallon sodanjälkeisen tuotannon päätöistä.

 

Jaakko Penttilä

__________
Penttilä, Jaakko (2003). Teknillisen korkeakoulun päärakennus ja kirjasto. Rakennushistoriallinen selvitys ja inventointi. Painamaton / unpublished document, Alvar Aalto -säätiö.
Penttilä, Jaakko (2008). ”Building Alma Mater. Alvar Aalto and the Otaniemi Campus”. Hipeli, Mia (toim./ed.), University of Technology, Otaniemi 1949–74. Alvar Aalto Architect, Volume 13. Helsinki: Alvar Aalto Academy.

 

Saman suunnittelijan kohteita