Tapiolan puutarhakaupunki

1953–
thumb image
Photo: P. Harala / MFA
  • PaikkakuntaEspoo
  • Valmistumisvuodet 1953–
  • Vuosikymmen1940-luku, 1950-luku, 1960-luku, 1970-luku, 1980-luku
  • Lisätty valikoimaan1993
  • AikakausiSodanjälkeinen modernismi
Suunnittelijat

Vuonna 1941 perustettu Väestöliitto alkoi vaikuttaa sodasta toipuvan maan sosiaalipolitiikkaan, jonka käytännön tavoitteeksi nostettiin hyvät asunnot sekä hygieenisesti ja moraalisesti oikea kasvuympäristö. Varatuomari Heikki von Hertzen tuli järjestön toiminnanjohtajaksi paria vuotta myöhemmin. Tämä oli jo 1930-luvun lopulla saanut tutustua uusiin kasarmialueisiin, joissa modernit rakennukset sijaitsivat vapaasti luonnon keskellä. Kun von Hertzenin laaja-alainen synteettinen näkemys ja ajan huomattavimman kaupunkisuunnittelijan Otto-I. Meurmanin luontolähiöihin perustuvat suunnitteluperiaatteet kohtasivat näiden kahden yhteistyön alkaessa, oli pohja suomalaiselle sotien jälkeiselle yhdyskuntasuunnittelulle luotu.

Syksyllä 1951 Väestöliitto ja viisi muuta kansalaisjärjestöä perusti Asuntosäätiön suunnittelemaan ja rakennuttamaan puutarhakaupunkia Helsingin länsipuolelle. Heikki von Hertzenin johtamana Asuntosäätiön tarkoituksena oli luoda puutarhakaupunki, joka olisi suomalainen yhteiskunta pienoiskoossa. Erilaisiin toistensa lomaan sijoittuviin rakennustyyppeihin oli tarkoitus asuttaa eri sosiaaliryhmistä tulevia lapsiperheitä ja yksineläjiä. Asukkaiden oletettiin käyvän työssä lähellä asuntojaan.

Rakentamisen alkuvuosien arkkitehdeiksi valikoitui neljä nuoren polven suunnittelijaa: Aulis Blomstedt, Aarne Ervi, Viljo Revell ja Markus Tavio, jotka olivat omaksuneet jo opiskeluaikanaan 1930-luvulla modernismin arkkitehtuurin ideologian ja suunnittelutavan. Käytännön suunnittelu toteutettiin niin, että kukin arkkitehti suunnitteli sekä asemakaavan että rakennukset. Meurman vetäytyi Tapiolan suunnittelusta, kun rakentamisen mittakaava ei enää ollut hänen puutarhakaupunki-ideaalinsa mukainen.

Rakennuttajan laajamittainen ja taitava tiedottaminen selittää osaltaan sen, että Tapiolasta tuli nopeasti myös kansainvälisesti tunnettu kohde. Itse puutarhakaupungin nimi löydettiin julkisella nimikilpailulla 1953. Tapiolan kautta Suomeen tuotiin monia uutuuksia, kuten niin sanottu amerikkalainen baarikeittiö, pienet ja kapeat tuuletusikkunat sekä rappaamattomien tiiliseinien käyttö sisätiloissa. Monet uutuudet herättivät alun perin perinteistä poikkeavina vastustusta, mutta muuttuivat nopeasti asuinrakentamisen standardiratkaisuiksi.

Siitä huolimatta, että erilaiset arkkitehtoniset ja rakennustekniset kokeilut tehtiin sodan jälkeisten rajoitusten vallitessa ja valtion lainan ehtona ollut Arava-laki määritteli suoraan jopa ulkoisen arkkitehtuurin muotoja, loi ryhmä 1950-luvun kyvykkäimpiä arkkitehteja merkittäviä innovaatioita ja aikansa parhaita asuinympäristöjä. Tapiolan kaksi ensimmäistä osa-aluetta, itäinen ja läntinen, suunniteltiin ja toteutettiin vapaasti kaartuvien katulinjojen ja elävästi maastoon sommiteltujen rakennustyyppien yhdistelminä. Pohjoisen osan asemakaavan kutsukilpailun voitti 1958 Pentti Ahola täysin erilaisella, suorakulmaiseen ruutukaavaan perustuvalla ratkaisulla.

Tapiolan yksittäisistä kokonaisuuksista merkittävimpiä ovat muun muassa Pentti Aholan suunnittelemat 1963 valmistuneet Hakalehdon atriumtalot, joissa sovellettiin 1958 Berliinin Interbau-näyttelyssä esiteltyjä tiiviitä oman pihan ympärille kiertyviä matalan rakentamisen malleja. Saman vuosikymmenen lopulla Raili ja Reima Pietilän Suvikummun alueelle suunnittelemat kerrostalojonot istutettiin kiemurtelemaan metsämaastoon ja julkisivuissa käytettiin vihreän eri sävyjä valkoisten pintojen lomassa.

Tapiolan eri osat liitettiin toisiinsa laajoilla puistovyöhykkeillä. Jussi Jänneksen suunnittelema Kontionkenttä (nyk. Leimuniitty) toimi sisääntulovyöhykkeenä puutarhakaupunkiin ja sen läpi kulkivat autotiet suuren liikenneympyrän välittäminä. Suuret kukkien massaistutukset oli tarkoitettu näkymään ohi kulkevista autoista eikä kävelijän vauhdista. Jänneksen toinen laaja puistosuunnitelma Keskuskenttä (nyk. Silkkiniitty) taas oli tarkoitettu nimenomaan kävelijöille ja oleiluun ilman häiritsevää autoliikennettä. Keskuskentän 600 metriä pitkä muoto on harkitusti taitettu, ettei yhtenäisistä näkymistä tullut liian pitkiä.

Tapiolaan haluttiin vuonna 1953 julkistetun kilpailuohjelman mukaan luoda sotien jälkeisen englantilaisen civic center -periaatteen mukainen keskus. Kilpailun voitti Aarne Ervi avustajinaan Olli Kuusi ja Tapani Nironen. Ehdotuksessa ”Don Hertzenin kylä” tulkittiin ajankohtaista uuden monumentalismin ajatusta, jossa erikokoiset rakennuskappaleet muodostavat veistoksellisen kokonaisuuden. Ervin keskusta toteutui suurelta osin vasta 1960-luvulla.

Keskustan valaistuksi majakaksi tarkoitettu Keskustorni ja sen viereinen Tapiontorin liikekeskus valmistuivat 1961 (Ervi), kirkko ja seurakuntakeskus 1965 (Aarno Ruusuvuori), Suomessa täysin uudenlainen Heikintorin liikerakennus 1968 (Ervi) ja Espoon kulttuurikeskus vasta 1989 (Arto Sipinen). Alkuperäisen suunnitelman perusajatus säilyi kuitenkin hyvin keskustaa pitkittäin halkovan jalankulkuakselin molemmin puolin. Vuonna 2017 valmistuvan metrolinjan myötä alueelle on osoitettu paljon uutta rakentamista ja myös keskustan kaupunkikuvan mittakaava tulee muuttumaan huomattavasti.

 

Timo Tuomi

__________
Hertzen, Heikki von(1946). Koti vaiko kasarmi lapsillemme. Helsinki: WSOY.
Meurman, Otto-I. (1947). Asemakaavaoppi. Helsinki: Otava.
Ruokonen, Ria (1994). “Tapiolan maisemasuunnittelu / Landscape design in Tapiola”. Nikula, Riitta (toim./ed.), Sankaruus ja arki – Suomen 50-luvun miljöö / Heroism and the Everyday – Building Finland in the 1950s. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo.
Tuomi, Timo (1992). Tapiola, puutarhakaupungin vaiheita: arkkitehtuuriopas / Tapiola – A History and Architectural Guide. Espoo: Espoo City Museum.
Tuomi, Timo (toim./ed.) (2003). Tapiola, elämää ja arkkitehtuuria / Tapiola – Life and Architecture. Helsinki: Rakennustieto.

 

Saman suunnittelijan kohteita

Useita suunnittelijoita
1940–1950-luku
Useita suunnittelijoita
1960–1964
Useita suunnittelijoita
1930–1940-luku