Sallan kirkko

1950
thumb image
Photo: Matti Poutjärvi / MFA
  • PaikkakuntaSalla
  • Valmistumisvuodet 1950
  • Vuosikymmen1950-luku
  • Lisätty valikoimaan1993
  • AikakausiJälleenrakentamisen aika

Sallalaiset joutuivat kohtaamaan hävityksen ja ahdingon palattuaan kotiseudulleen Lapin sodan 1944–1945 jälkeen. Saksan armeija oli polttanut vetäytyessään kylät, ja rauhanehdoissa jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle lähes puolet Sallan kunnasta. Rajan taakse jäänyt kirkonkylä ja kaikki rakennukset, myös Carl Ludvig Engelin 1830-luvulla suunnittelema kirkko, olivat tuhoutuneet sotavuosina.

Rahat uuteen kirkkoon saatiin Tanskan seurakuntien järjestämillä keräyksillä. Vuonna 1947 järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, jota seurakunta evästi toiveilla vanhasta suomalaisesta kirkkotyylistä. Kilpailun voittivat arkkitehtuurin opiskelijat Eero Eerikäinen ja Osmo Sipari ehdotuksellaan, jossa myöhäiskeskiajan suomalaisten jyrkkäharjaisten kivikirkkojen hahmo yhdistyy modernismin ihanteisiin ja materiaaleihin.

Sallan kirkko valmistui vuonna 1950, ja se on säilynyt hyvin. Ulospäin kirkko on miltei mustavalkoinen, ja päädyt ovat pelkistetysti kolmion muotoiset. Sekä keskiajan että funktionalismin tapaan julkisivut on rapattu valkeiksi. Takapäädyn muurauksessa on suuri ristikuvio ja jyrkät katonlappeet on pinnoitettu tervatuilla paanuilla. Vanhaan kirkkoperinteeseen viittaa myös erillinen terävähuippuinen, paanupintainen kellotorni.

Kirkossa on rakennusteknisesti rohkea, poikkileikkaukseltaan paraabelin muotoinen korkea betoniholvi, jonka kaarevat kehärakenteet ovat näkyvissä. Kirkkosali on suurpiirteinen ja jykevä, luterilaisella tavalla askeettisen kaunis. Karkeissa rappauspinnoissa kimmeltää kvartsikiteitä, ja seiniin on uurrettu ristejä ja muita symboleja. Kirkon sisustuksiiin on käytetty useita puulajeja. Saarnatuolin kylkiä koristavat nousevat tähkäpäät. Arkkitehdit suunnittelivat kirkkoon monia muitakin taiteellisia yksityiskohtia ja koristeaiheita.

Paavo Tynellin muotoilemat valaisimet luovat juhlavaa tunnelmaa. Kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen veistämä pronssinen alttarikorkokuva ja taiteilija Yrjö Rosolan hiekkapuhalluksella tekemät eteisovien lasireliefit kuvaavat maanviljelyksellä ja metsätöillä elävää kansaa. Tekstiilit ja kuvakudokset on luonut taiteilija Martta Taipale. Taiteilija Juhani Pohjanmiehen muotoilemat urut ovat edelleen käytössä.

Eerikäinen ja Sipari suunnittelivat myös kirkonmäkeä ympäröivät luonnonkivimuurit, liuskekiviportaat ja -polut sekä istutukset ja koivukujan. Sallan kirkko taidokkaine yksityiskohtineen sekä sitä ympäröivä maisema-arkkitehtuuri muodostavat merkittävän kokonaistaideteoksen, jossa perinne ja modernius ovat nivoutuneet omaperäiseen, harmoniseen ja vaikuttavaan synteesiin.

Sallan kirkko toteutettiin korkealla laadulla keskellä ankarinta pula-aikaa. Siitä tuli esikuva monille jälleenrakennusajan kirkoille. Sallan kirkosta on todettu, että ”se ei ole vain Lapin jälleenrakennuskauden, vaan myös koko Suomen kirkkoarkkitehtuurin sodanjälkeisen murroskauden merkittävin arkkitehtuurihistoriallinen muistomerkki.” (Museovirasto 2009)

 

Harri Hautajärvi

__________
Eerikäinen, Eero & Sipari, Osmo (1950). ”Sallan kirkko”. Arkkitehti 3/1950.
Heinänen, Hannu (1993). Sallan historia. Salla: Sallan kunta, Sallan seurakunta.
Knapas, Marja Terttu & Tirilä, Soile (2006). Suomalaista kirkkoarkkitehtuuria 1917–1970. Helsinki: Museovirasto.
Museovirasto (2009). ”Sallan kirkko”, Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1648 (haettu/accessed 16.1.2017).
”Sallan kirkkokilpailu” (1948). Arkkitehti 3–5/1948.

 

Saman suunnittelijan kohteita