Porthania

1957
thumb image
Photo: Mari Mäkiö / MFA
  • PaikkakuntaHelsinki
  • Valmistumisvuodet 1957
  • Vuosikymmen1950-luku
  • Lisätty valikoimaan1993
  • AikakausiSodanjälkeinen modernismi

Sodanjälkeisessä jälleenrakennuskauden Suomessa opetuksen rooli nähtiin tärkeänä. Eriasteisia oppilaitoksia toteutettiin runsaasti. Helsingin yliopiston instituuttirakennus Porthania rakennettiin palvelemaan monipuolisesti opetuksen ja opiskelijoiden tarpeita. Rakennuksesta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu 1949. Sen voitti Aarne Ervi, joka oli kiinnostunut betonirakentamisen kehittämisestä ja uusista materiaaleista. Porthania onkin varhaisen teollisen rakentamisen merkkiteos, ensimmäinen pääosin elementeistä koottu julkinen rakennus Suomessa. Vuonna 1950 alkanut rakentaminen kesti pitkään, sillä 1950-luvun alkupuoliskoa leimasi vielä sodanjälkeinen rakennusmateriaalien säännöstely. Rakennus vihittiin lopullisesti vasta 1957.

Aarne Ervin tavoitteena oli luoda rakennus, joka olisi valoisa, tarjoaisi väljyyttä tiiviiseen korttelirakenteeseen ja joka arkkitehtuurillaan keventäisi opiskelun ponnistuksia. Rakennuksen edustan pieni etuaukio toivottaa tulijan tervetulleeksi. Valoisuus ja läpinäkyvyys saavutettiin sisätiloissa laajoilla ikkunapinnoilla sekä lasin käytöllä porrashuoneissa ja käytäväväliseinien yläosissa. Pääportaan sivustalla kohoaa koko rakennuksen kahdeksan kerroksen korkuinen lasitiiliseinä.

Arkkitehtuurin, rakenteiden ja talotekniikan yhteen nivominen on Porthanian erityinen tunnusmerkki. Valoisassa eteishallissa ja käytävillä näkyvissä olevat betonipilarit ja -palkit paljastavat talon anatomian. Pitkät jännevälit ja kantavien rakenteiden minimointi mahdollistavat avoimen pohjaratkaisun, jossa työhuonekerroksissa vain pilaririvit, hissikuilut ja portaat ovat kiinteitä. Porthanian erityispiirre on joustavaksi suunniteltu väliseinärakenne – jota kuitenkaan ei ole muunneltu.

Suuret luentosalit, ruokailutilat sekä voimistelusali on koottu sisääntuloaulan yhteyteen talon alimpiin kerroksiin. Muut opetustilat ja työhuoneet jakautuvat ylempiin kerroksiin.  Ervin erityiskiinnostus uusia materiaaleja kohtaan näkyy Porthaniassa muovin käytössä monissa yksityiskohdissa. Vaaleiden betonipintojen ja teollisten kipsilevyjen rinnalla muutamat jalopuuviilupinnat tuovat lämpöä sisätilaan. Porthania on myös kokonaistaideteos; Ervin toimistossa sisustusarkkitehti Lassi Ollinkari suunnitteli taloon runsaasti irtokalusteita ja valaisimia. Betonirakenteita suunnitelleella diplomi-insinööri Matti Janhusella oli myös merkittävä panos rakennuksen olemukseen.

Porthaniassa tehtiin 2004–2006 laaja peruskorjaus (Arkkitehtitoimisto Nurmela-Raimoranta-Tasa). Siinä pystyttiin onnistuneesti säilyttämään rakennuksen henki ja sovittamaan uudet sekä kasvaneet tekniset tarpeet vaativaan lähtökohtaan. Korjaus palkittiin Europa Nostra -mitalilla 2007. Porthania toimii edelleen toiminnallisesti ja kaupunkikuvallisesti yhtenä Helsingin yliopiston keskustakampuksen ydinrakennuksena.

 

Sirkkaliisa Jetsonen

__________
Ervi, Aarne (1960). ”Porthania, Helsingin yliopiston instituuttirakennus”, Arkkitehti 1/1960.
Johansson, Eriika; Lahti, Juhana & Paatero, Kristiina (toim/eds.) (2010). Aarne Ervi – Tilaa ihmiselle / Architect Aarne Ervi 1910-1977. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo.
Nurmela, Matti & Remes, Tuomo (2006). ”Porthanian restaurointi” / ”Restoration of the Porthania”, Arkkitehti 6/2006.

 

Saman suunnittelijan kohteita